... ja Unelmahan toimii, Unski-isomummolle siis terkkuja :)
Tänää oli vuorossa Tokoa, onneksi vettä ei satanut kuin muutaman pisaran, tästä saa kiittää Satua, kun laittoi sadevermeet niskaa, silloin ei sada, mutta kun meinasi jättää autoo, ni johan alko ripsimään... :D
Jussan kanssa alotettiin taas paikkamakuulla, Jussa maahan ja kertomaan sillä välii muille mitkä tulee olemaan seuraavat liikkeet ja mitä pitää huomioida. Tällä erää Jussa pysyi hienosti maassa, ainut että muut koirat sai huomion herpaantumaan, mutta toisaalta, en siihen edes puuttunut, se on kuitenkin liike joka on sen verran alussa vieraassa ympäristössä ja pienellä ajalla. Hienosti seurasi pää pystyssä kun toinen koira teki ruutua, muutkin huomasi kuinka Jussa on alkanut jo miehistymään, kasvaa pienestä miehestä jo isoksi, miun vaava... Ja se on juuri se, josta miun pitää päästä eroon! Eli siis opin tänää taas sen, tai sain saman vinkin toiselta henkilöltä, että Jussa on kuitenkin koira, joka vaatii sen käskyn, eikä pyydellä tekemisiä. Ei se ole enää vauva ja vaa ihana nuori mies, jolle pitää sanoa mitä tehää tomerasti, mutta ei sen tarvitse silti painostavaa olla :)
Seuraavana otettiin luoksetuloa, jätin Jussan ja läksin matkaa, Satu huuteli miun pyynnöstä että palkkaamaan koira, jottei kerkee maan vetovoima pistää Jussaa maahan. Kävin palkkaamassa ja jätin uudestaan. Pysyi hienosti siellä ja kutsuin luokse, vauhtia piisaa, pitkillä kintuilla pääsee kovaa. Tuli hienosti suoraan eteen, ehkä aavistuksen liian kauaksi, toisaalta toko puolella ei rokoteta, mutta toisaalta taas pk-puolella siitä voisi tulla, mutta kun se oli kerralla suora, palkka!
Loppuun otettiin liikkeestä seisominen, seuruu on heti alusta parempi, kun viime vinkin jälkeen seuraa-käsky tuli kunnolla. Pysähtyy muutaman askeleen viiveellä, siis Jussa ottaa sen muutaman askeleen. Luoksetullessa palkkaan heti tullessa, jotta ei kerkee lähtee kääntymään, mutta nyt ongelmaksi nousi nytten se että kun Satu sano "käsky", Jussa kävi jo valmiiksi istumaan. Otettiin uudestaan, uudestaan ja uudestaan :D Tehtiin myös kun "Seis"-käsky kuului, heitin samalla namin taakse. Hienosti pysähty samantien ja jäi katsomaan mitä ihmettä, muttei millää ymmärtänyt lähteä hakemaan namia :D
No namit vaihettii palloon ja johan alko lyyti kirjoittamaan, innokkaasti pallon perää ja rallia kaupan päälliseksi. Loppuun vielä normi liikkeestä seisominen.
Mutta jotenkin meillä oli tällä kertaa Jussan kanssa TOSI hyvä fiilis kentällä, vaikka paikkamakuussa katseli toisen koirakon ruutua, niin se katselut ei jäänyt päälle, vaan Jussa teki hommia miun kanssa innokkaasti, vaikka palloa haki, niin ei vilkassut toiselle puolelle vaan rallilla innolla kaikille vuoron perää näyttämään mikäs mulla onkaan suussa :) En tiedä oliko se hyvästä leikistä ennen kentälle menoa, muuten vaan hyvästä yhteis työ-fiiliksestä kun ollaan taas päästy treeneihin enempi mukaan vai mistä?
Mutta tästä fiiliksestä on hyvä jatkaa :)
tiistai 9. lokakuuta 2012
maanantai 8. lokakuuta 2012
"HAKUna Matata..
... ei huolen häivää, päivä on huoleton"
Käytii siis Haku mehässä Jussan kanssa lauantaina, sää oli mitä ihanin, kun tuota vettä on lotjunnut ihan kivasti viime päivinä, mutta saatiin nauttia kauniista aurinkoisesta syys säästä mukavin merkein.
Jussa kanssa otettiin haamu, joka piiloutui hyvin. Virtaa on kuin pienessä kylässä, ettei malttais odottaa käskyä :) Kun pyytää sivulle, jotta saa suunnan näytettyä, toinen pomppii ja uikuttaa, ettei tässä nyt joutaisi tommoisia turhanpäivisiä asioita tehä, mutta pomppie sivulle, odotettiin ettei ääntä kuullu suusta vaan lähetys kun ollaan hiljaa, opin siis jotain ainakin Sampan koulutuksessa :D
Jussa lähtee into piukeena, sen kyllä siinä alussa jo huomasinkin, suoraa paineli ja sit se alko, rallin vetäminen, juoksee kuin mikäkin aropupu siellä mehässä ehtien ukkoa. Teki pari kiekkaa, pyysin uudestaan luokse ja uusi lähetys, sinne meni ja sama rinki, samaan suuntaan. Kuitenkin hajun otti ja riemulla ei ollut rajaa kun ukko löyty, pusut tais antaa vielä lopuksi :)
Takasin tielle ja seuraavana oli valmiiksi piilossa oleva ukko, lähti taas tosi hyvin ja juoksee tosi hyvin, kiire on ihan kamala hommissa. Tuuli pyöri vähän joka suuntaan, Jussa teki pari lenkkiä ja kutsuin, mentiin pikkasen lähemmäs ja käsky takas mehtää. Sama into jatkui ja kovasti juostii, mutta edelleen sama rinki oikealle teki, kutsuin pois.
Ei siinä auta, ku laittaa uudestaan, jotta ei jää ukot mehtää ja sinne paineli, kaarto puolestaan vasemmalle ja kappas, sieltä löytykin ukko makaamasta pienen kuusen alta, kyllä oli ilonen poika löytäessään Lutun.
Piilo oli hankala, hieman taitavammallekin koiralle, mutta hienoa että löyty hankalasta piilosta.
Toisella kerralla päätettiin että otetaan kaksi helppoa loppuu, haamu ja valmis, mutta lähellä.
Lähti taas normaalin tapaan innokkaasti ja pian ukko löyty sieltä kyhjöttämästä samoiten toinen, joten hyvä mieli jäi molemmille, vaikka uudestaan piti useammin lähettää.. Mutta ei haittaa, ei ollakkaan monesti päästy hakuilemaan.
Lopuksi Jussa ja Sieppuri (aussie myöskin) saivat rallatella yllin kyllin kauniissa säässä. Sieppuri hieman harmitti kun pitkäkoipinen Jussa pysyy niin hyvin perässä :D Mutta rallia ees ja taas, ympäri ja ämpäri, oli niin tyytyväinen koira kotona kun saavuttiin.
Käytii siis Haku mehässä Jussan kanssa lauantaina, sää oli mitä ihanin, kun tuota vettä on lotjunnut ihan kivasti viime päivinä, mutta saatiin nauttia kauniista aurinkoisesta syys säästä mukavin merkein.
Jussa kanssa otettiin haamu, joka piiloutui hyvin. Virtaa on kuin pienessä kylässä, ettei malttais odottaa käskyä :) Kun pyytää sivulle, jotta saa suunnan näytettyä, toinen pomppii ja uikuttaa, ettei tässä nyt joutaisi tommoisia turhanpäivisiä asioita tehä, mutta pomppie sivulle, odotettiin ettei ääntä kuullu suusta vaan lähetys kun ollaan hiljaa, opin siis jotain ainakin Sampan koulutuksessa :D
Jussa lähtee into piukeena, sen kyllä siinä alussa jo huomasinkin, suoraa paineli ja sit se alko, rallin vetäminen, juoksee kuin mikäkin aropupu siellä mehässä ehtien ukkoa. Teki pari kiekkaa, pyysin uudestaan luokse ja uusi lähetys, sinne meni ja sama rinki, samaan suuntaan. Kuitenkin hajun otti ja riemulla ei ollut rajaa kun ukko löyty, pusut tais antaa vielä lopuksi :)
Takasin tielle ja seuraavana oli valmiiksi piilossa oleva ukko, lähti taas tosi hyvin ja juoksee tosi hyvin, kiire on ihan kamala hommissa. Tuuli pyöri vähän joka suuntaan, Jussa teki pari lenkkiä ja kutsuin, mentiin pikkasen lähemmäs ja käsky takas mehtää. Sama into jatkui ja kovasti juostii, mutta edelleen sama rinki oikealle teki, kutsuin pois.
Ei siinä auta, ku laittaa uudestaan, jotta ei jää ukot mehtää ja sinne paineli, kaarto puolestaan vasemmalle ja kappas, sieltä löytykin ukko makaamasta pienen kuusen alta, kyllä oli ilonen poika löytäessään Lutun.
Piilo oli hankala, hieman taitavammallekin koiralle, mutta hienoa että löyty hankalasta piilosta.
Toisella kerralla päätettiin että otetaan kaksi helppoa loppuu, haamu ja valmis, mutta lähellä.
Lähti taas normaalin tapaan innokkaasti ja pian ukko löyty sieltä kyhjöttämästä samoiten toinen, joten hyvä mieli jäi molemmille, vaikka uudestaan piti useammin lähettää.. Mutta ei haittaa, ei ollakkaan monesti päästy hakuilemaan.
Lopuksi Jussa ja Sieppuri (aussie myöskin) saivat rallatella yllin kyllin kauniissa säässä. Sieppuri hieman harmitti kun pitkäkoipinen Jussa pysyy niin hyvin perässä :D Mutta rallia ees ja taas, ympäri ja ämpäri, oli niin tyytyväinen koira kotona kun saavuttiin.
torstai 4. lokakuuta 2012
Mitä tänään opimmekaan?
Jussa ei niinkään, mutta ohjaajalle uusia mietteitä. No yllätys se ei ole, virheet tulee miulta aika pitkälti, varmaan jollain muillakin, ohjaaja on se joka hölmöilee :D (tai ainakin toivon etten yksin tällänen törppö ole)
Siis treeniä tänää tapiksella porukalla, Jussan kanssa alotin paikkamakuulla, jätin Jussan maahan, noin 5metrin päähän, avustajille kerroin mitä teen seuraavaksi, millä tavalla ja mitä virheitä haluun että tarkkaa huomioivat. Jussa nousi, takaisin maahan ja jatkoin juttua, kuitenkin koiraa päin seisoen.
Jussa nousi taas, jo on kumma ja takaisin maahan. Nyt pysyi siellä ja katseli kiltisti.
No se hyppy! Niin kiva liike, Jussa kyllä tykkää hypätä, se tuli tänää selväksi, muuuuuttta... Kun ei taho hypätä pois päin miusta, oikein liikahtaa, et nyt hyppään, mutta ei! Ei ni ei! Tahtoa on enempi, mutta sitten jääpi miettimään, et saanks mie oikeesti nyt hypätä, ihan yksin? Mutta sitten hyppi hyvin kun avustaja tiputti namin toiselle puolelle ja oikein innokkaasti hyppäsi takaisin :) Saatiin kuitenkin loppuun ihan onnistunutkin hyppy.
Seuraaminen on mitä on, seuraa kyllä ja pysyy hyvin kohillaan, ainut mikä kaikkoaa on kontakti. Onneks tuo puoliso osti tovi sitten kokovartalo peilin, voidaan siinä harjoitella pelkästään paikalla pysymiskontaktia, ei taida edes mikään sana olla, mutta jokainen varmasti hoksasi mistä on kyse.
Monesti oon sanonut et pitäisi saada seuraamiseen pituutta, mutta sekin romutettiin tänää, tehdään siis hyviä muutaman-viiden askeleen seuruuta hyvässä kontaktissa, alkua pitää siis tarkasti seurata, ettei se kontaktia häviä, kun käsky käy. Suurin vinkki oli, että miun pitää oikeesti sanoa se käsky, aina sanonut niin kiltisti "seuraa", siinä jo monesti kontakti hävisi, mutta heti kun miulle kerrottiin, kuinka olen, seison ja millä äänensävyllä se käsky tulee, ni johan kontakti pysy!! Jee! Nyt siis opettelen, etten pyydä Jussaa tekemään vaan käsken mitä tehdään, ei kovasti tarttee sanoa, vaan ääneen päättäväinen sävy ni johan ainakin tänään kentällä autto!
Eli miun pitää muistaa olla jämpti, mutta reilu ja sen seuraamisen pituuden kanssa malttia, vaikka kuinka seuraisi hyvin, niin ei enää sitä "jos mie vielä muutaman askeleen, vielä kaksi ja sitten palkkaan"-seuraamista Jussan kanssa, kyllä se kesto sieltä tulee, täytyy uskoa viisaampia :)
Siis treeniä tänää tapiksella porukalla, Jussan kanssa alotin paikkamakuulla, jätin Jussan maahan, noin 5metrin päähän, avustajille kerroin mitä teen seuraavaksi, millä tavalla ja mitä virheitä haluun että tarkkaa huomioivat. Jussa nousi, takaisin maahan ja jatkoin juttua, kuitenkin koiraa päin seisoen.
Jussa nousi taas, jo on kumma ja takaisin maahan. Nyt pysyi siellä ja katseli kiltisti.
No se hyppy! Niin kiva liike, Jussa kyllä tykkää hypätä, se tuli tänää selväksi, muuuuuttta... Kun ei taho hypätä pois päin miusta, oikein liikahtaa, et nyt hyppään, mutta ei! Ei ni ei! Tahtoa on enempi, mutta sitten jääpi miettimään, et saanks mie oikeesti nyt hypätä, ihan yksin? Mutta sitten hyppi hyvin kun avustaja tiputti namin toiselle puolelle ja oikein innokkaasti hyppäsi takaisin :) Saatiin kuitenkin loppuun ihan onnistunutkin hyppy.
Seuraaminen on mitä on, seuraa kyllä ja pysyy hyvin kohillaan, ainut mikä kaikkoaa on kontakti. Onneks tuo puoliso osti tovi sitten kokovartalo peilin, voidaan siinä harjoitella pelkästään paikalla pysymiskontaktia, ei taida edes mikään sana olla, mutta jokainen varmasti hoksasi mistä on kyse.
Monesti oon sanonut et pitäisi saada seuraamiseen pituutta, mutta sekin romutettiin tänää, tehdään siis hyviä muutaman-viiden askeleen seuruuta hyvässä kontaktissa, alkua pitää siis tarkasti seurata, ettei se kontaktia häviä, kun käsky käy. Suurin vinkki oli, että miun pitää oikeesti sanoa se käsky, aina sanonut niin kiltisti "seuraa", siinä jo monesti kontakti hävisi, mutta heti kun miulle kerrottiin, kuinka olen, seison ja millä äänensävyllä se käsky tulee, ni johan kontakti pysy!! Jee! Nyt siis opettelen, etten pyydä Jussaa tekemään vaan käsken mitä tehdään, ei kovasti tarttee sanoa, vaan ääneen päättäväinen sävy ni johan ainakin tänään kentällä autto!
Eli miun pitää muistaa olla jämpti, mutta reilu ja sen seuraamisen pituuden kanssa malttia, vaikka kuinka seuraisi hyvin, niin ei enää sitä "jos mie vielä muutaman askeleen, vielä kaksi ja sitten palkkaan"-seuraamista Jussan kanssa, kyllä se kesto sieltä tulee, täytyy uskoa viisaampia :)
Juuma-pappa 3.10.2012 hienot 14-vuotta :)
Tässä kuvassa, kesällä otettu, ihana kesäturkki. Tosin Juuma näyttää siltä, "et perkuleen mamma minkä miulle teit, ei kehtaa enää missää kävellä!!" Mutta helpotuksen toi ja selvästi piristi Juumaa pieni karvan poisto, jotta hyvin syödyt koiranmakkarat näkyy paremmin :/
maanantai 1. lokakuuta 2012
Uutta pukkaa ja vanhakin päivittämättä!
Mutta niin se aika vaan menee, ei kerkiä joka suuntaa... tai ei muista, taikka jaksa... taikka jotain :)
Mutta toissa viikolla oltiin treenamassa kentällä, porukkaa oli mukavasti. Viime viikon treenit jäi, kun miehellä alko sytostaatti hoidot ja oli tosi huono vointinen lääkkeistä, niin en kehannut jättää tyttöjä hälle, treeneissä kuitenkin sitä aikaa aina menee.. Mutta tällä viikolla pitäisi päästä.
Meillä oli Jussan kanssa liikkeinä luoksetulo, seuraaminen ja este.
Alotettiin luoksetulolla, Jussa tulee tosi napakasti luokse, mutta eka oli vino. Uusinta yritys, kun olin juuri kääntymässä, taas se samperin maan vetovoima pisti pojan maahan. No kävin nostamassa takas ylös, läksin ja palasin, palkka ja uudestaan pois, napakasti juoksee, nyt toiselle puolelle vino!! Plaah.
Kolmas kerta toden sanoo, hienosti hyvällä laukalla luokse, suora, mutta aavistuksen kaukana miun makuun, mutta palkka siitä, se oli suora!
Seuraamisessa oon nyt yrittänyt päästä avuista pois ja saada siihen pikkuhiljaa pituutta. Jussa seuraa kivasti ajottain, ajoittain ei ole juuri kontaktia, mutta silti se painelee samassa kohassa koko ajan, ei menetä paikkaansa vaikka katse häviäisi. Katse aina itestään palaa takaisin, ainut ongelma on tuo täyskäännös, jossa sitten pomppii tuolta tosi kaukaa, eli aika paljon täytyisi sen tiivistyä. Namilla otin loppuun sitten avustuksella täyskäännöksen, joka oli oikein mukava.
Hyppy on.. On hyppy. Se on kivaa, mutta ei sinne yksin mennä, ilman apuja :D Joten vinkistä otettiin vaan iloista hyppimistä ees ja taas, siinä pompittiin vähä aikaa ja jätettiin siihen.
Jussa voi edelleen hyvin, aina taitaa voida hyvin. Syö nykyisin hyvin, oli se pieni hetki jolloin ei ruoka maistunut, liekkö ollut lähistöllä juoksut, koska lenkit oli myös sen oloisia, nyt kuitenkin kävelee kivemmin.
Pari päivää sitten kun käveltiin, Jussa on vaan niin ihana, kun tajuaa kävellä hihnan kiristymättä, jolloin siis miun ei tarvii sanoa mitää, katto taaksepäin, häntä heilu ja mikä hymy oli kasvoilla "nääkkö, mie kävelen hienosti" tällä omistajalla petti pokka siinä ja hetki siinä sitten yhessä naurettiin! Jussalla on tosi paljon omituisia piirteitä, ihania semmoisia, jotka saa naurattamaan, koko perhettä. On vaan niin mainio kaveri, etten hinnastakaan pois antaisi.
Varsinkin, kun sain kuulla että olisi sakemanneja kaupan, kävi sen muutaman sekunnin mielessä, ihana ajatus, se koira, mutta toisaalta, ei tähän elämän tilanteeseen toista koiraa tarttee, koha saan Jussastakin jotain nyt aikaseks (hiljaa hyvä tulee??) ja sitten katotaan uudestaan, vaikka ei se taida sakemanni silloinkaa olla, tää rotu nyt on vaa sen verran jännä, ihana, mielenkiintoinen ja hauska, että samassa pysytään, Jussa voisikin kaivata rinnalleen punasen tytön :D ... jossain vaiheessa, kun sen aika on!
Mutta toissa viikolla oltiin treenamassa kentällä, porukkaa oli mukavasti. Viime viikon treenit jäi, kun miehellä alko sytostaatti hoidot ja oli tosi huono vointinen lääkkeistä, niin en kehannut jättää tyttöjä hälle, treeneissä kuitenkin sitä aikaa aina menee.. Mutta tällä viikolla pitäisi päästä.
Meillä oli Jussan kanssa liikkeinä luoksetulo, seuraaminen ja este.
Alotettiin luoksetulolla, Jussa tulee tosi napakasti luokse, mutta eka oli vino. Uusinta yritys, kun olin juuri kääntymässä, taas se samperin maan vetovoima pisti pojan maahan. No kävin nostamassa takas ylös, läksin ja palasin, palkka ja uudestaan pois, napakasti juoksee, nyt toiselle puolelle vino!! Plaah.
Kolmas kerta toden sanoo, hienosti hyvällä laukalla luokse, suora, mutta aavistuksen kaukana miun makuun, mutta palkka siitä, se oli suora!
Seuraamisessa oon nyt yrittänyt päästä avuista pois ja saada siihen pikkuhiljaa pituutta. Jussa seuraa kivasti ajottain, ajoittain ei ole juuri kontaktia, mutta silti se painelee samassa kohassa koko ajan, ei menetä paikkaansa vaikka katse häviäisi. Katse aina itestään palaa takaisin, ainut ongelma on tuo täyskäännös, jossa sitten pomppii tuolta tosi kaukaa, eli aika paljon täytyisi sen tiivistyä. Namilla otin loppuun sitten avustuksella täyskäännöksen, joka oli oikein mukava.
Hyppy on.. On hyppy. Se on kivaa, mutta ei sinne yksin mennä, ilman apuja :D Joten vinkistä otettiin vaan iloista hyppimistä ees ja taas, siinä pompittiin vähä aikaa ja jätettiin siihen.
Jussa voi edelleen hyvin, aina taitaa voida hyvin. Syö nykyisin hyvin, oli se pieni hetki jolloin ei ruoka maistunut, liekkö ollut lähistöllä juoksut, koska lenkit oli myös sen oloisia, nyt kuitenkin kävelee kivemmin.
Pari päivää sitten kun käveltiin, Jussa on vaan niin ihana, kun tajuaa kävellä hihnan kiristymättä, jolloin siis miun ei tarvii sanoa mitää, katto taaksepäin, häntä heilu ja mikä hymy oli kasvoilla "nääkkö, mie kävelen hienosti" tällä omistajalla petti pokka siinä ja hetki siinä sitten yhessä naurettiin! Jussalla on tosi paljon omituisia piirteitä, ihania semmoisia, jotka saa naurattamaan, koko perhettä. On vaan niin mainio kaveri, etten hinnastakaan pois antaisi.
Varsinkin, kun sain kuulla että olisi sakemanneja kaupan, kävi sen muutaman sekunnin mielessä, ihana ajatus, se koira, mutta toisaalta, ei tähän elämän tilanteeseen toista koiraa tarttee, koha saan Jussastakin jotain nyt aikaseks (hiljaa hyvä tulee??) ja sitten katotaan uudestaan, vaikka ei se taida sakemanni silloinkaa olla, tää rotu nyt on vaa sen verran jännä, ihana, mielenkiintoinen ja hauska, että samassa pysytään, Jussa voisikin kaivata rinnalleen punasen tytön :D ... jossain vaiheessa, kun sen aika on!
lauantai 1. syyskuuta 2012
TOKOa, Paimennusta ja "hakua"
Torstaina Tapiksella TOKOa;
Koira toimi ihan kivasti, ohjaajalla olisi enempi opeteltavaa.
Sitä kun on yksin pientä siellä täällä tehnyt, ei huomaakkaan omia virheitä, miulla kun tuppasi käsi olla millo missäkin. Jussalle annoin apua jonnin verran, tän pitkän tauon jälkeen, niin sittenhän se käsi tempo millo eessä ja millo takana :D
Liikkeinä oli jäävät, ei ekalla jäänyt seisomaan, mutta toisella sitten onnistu, palkka heti pysähtymisestä.
Maahanmeno oli se helpompi ja siinä sama, palkka heti maahan menosta.
Este nyt vaa on vaikea, tosin ei sitä kyllä hirveesti ollakkaan otettu. Kun ei hyppää ilman käsiapua, niin ei hyppää. Saatiin kuitenkin Satun avustuksella hyppäämään ilman että antaisin apua. Kovasti olisi mieli ollut hypätä, mutta liekkö sitten jäi vuottamaan miun käden heilausta :)
Paimentamassa käytiin Riitan luona tänää. Jussalla oli kova meno aitaukseen ja sama jatkui...
Jussa huomas että nää lampaat ei ookkaa niin puskevaa sorttia, vaan ne liikku kunnolla, niin siitäkös se vauhti ylty. Aluks mie tulin liinan kanssa perästä ja Riitta pysäytteli Jussaa kepin (vai miks sitä paimenkeppiä kutsutaan?) kanssa, pyrittiin Jussaa saamaan hoksaamaan että hän kulettaa lampaita takana ja pidetään se pieni rako lampaissa. Vauhtia oli silti ihan liikaa ja koko ajan sännättiin ja hyökittiin menemään, kehuja kuitenkin tuli siitä, kun tauko pidettiin, niin Jussa osasi rauhottua siihen, eikä lampaille kokeillut mennä, paitsi sen kerran, onneks Riitalla oli liina jalan alla ja miun p-e-r-k-e-l-e käsky pysäytti koiran sen saman tien.
Vaihettiin osia, Riitta kulki Jussan kanssa takana ja mie olin kepin kanssa lampaiden eessä, jotta Jussa hoksaisi joskus, toivon mukaan ainakin, että mie eellä ja hän tulee takana perässä.
Loppuun kun alko jo väsy Jussaa vaivata, niin saatiin tosi nättiä rauhallista kulettamista tai että se vauhti oli hillittyä, ei enää oikoteitä käyttänyt, eikä "hyökkinyt", jotta sais lampaille vauhtia.
Riitta luuli aluksi että ollaan tässä välissä käyty lampailla, mutta suuresti ihmetteli kun sanoin ettei olla.
Tokasi, että ainakin lamppu sytty heti ekan kerran jälkeen ja vauhtia on kuulemma helpompi saada pois, kuin että sitä pitäisi saada lisää, joten Jussan paimennus lamppu on syttynyt, siitä kuulemma saadaan vielä koulittua hyvä paimen... En tiedä uskoisi itse siihen :D
Tänää myös käytiin tyttöjen, siskon ja siskon miehen kanssa kävelyttämässä koko koira katrasta.
Pienen houkuttelun jälkeen sain siskon miehen mehtää, Jussa ukkoa hakemaan. Se meinaa läksi ekalla tosi nätisti! Ukko löyty ja takaisin, tyhjä toiselle puolelle, lähti, mutta kaarsi pian pois. Uudestaan tyhjälle ja sinne meni, hieno suora pisto !! :)
Tytöt innostu ajatuksesta, sitten laiteltiinkiin pienempää ukkoa mehtää ja niitä Jussa poimimaan.
Tästä päivästä jäi hyvä mieli, paimennuslamppu on syttynyt ja saatiin ekaa kertaa hieno (ei nyt niin hirveen pitkä 50m?) suora tyhjä pisto!! Hieno koira, vaikka olikin siskon koiran kanssa yhteen tänää ottanut!
Koira toimi ihan kivasti, ohjaajalla olisi enempi opeteltavaa.
Sitä kun on yksin pientä siellä täällä tehnyt, ei huomaakkaan omia virheitä, miulla kun tuppasi käsi olla millo missäkin. Jussalle annoin apua jonnin verran, tän pitkän tauon jälkeen, niin sittenhän se käsi tempo millo eessä ja millo takana :D
Liikkeinä oli jäävät, ei ekalla jäänyt seisomaan, mutta toisella sitten onnistu, palkka heti pysähtymisestä.
Maahanmeno oli se helpompi ja siinä sama, palkka heti maahan menosta.
Este nyt vaa on vaikea, tosin ei sitä kyllä hirveesti ollakkaan otettu. Kun ei hyppää ilman käsiapua, niin ei hyppää. Saatiin kuitenkin Satun avustuksella hyppäämään ilman että antaisin apua. Kovasti olisi mieli ollut hypätä, mutta liekkö sitten jäi vuottamaan miun käden heilausta :)
Paimentamassa käytiin Riitan luona tänää. Jussalla oli kova meno aitaukseen ja sama jatkui...
Jussa huomas että nää lampaat ei ookkaa niin puskevaa sorttia, vaan ne liikku kunnolla, niin siitäkös se vauhti ylty. Aluks mie tulin liinan kanssa perästä ja Riitta pysäytteli Jussaa kepin (vai miks sitä paimenkeppiä kutsutaan?) kanssa, pyrittiin Jussaa saamaan hoksaamaan että hän kulettaa lampaita takana ja pidetään se pieni rako lampaissa. Vauhtia oli silti ihan liikaa ja koko ajan sännättiin ja hyökittiin menemään, kehuja kuitenkin tuli siitä, kun tauko pidettiin, niin Jussa osasi rauhottua siihen, eikä lampaille kokeillut mennä, paitsi sen kerran, onneks Riitalla oli liina jalan alla ja miun p-e-r-k-e-l-e käsky pysäytti koiran sen saman tien.
Vaihettiin osia, Riitta kulki Jussan kanssa takana ja mie olin kepin kanssa lampaiden eessä, jotta Jussa hoksaisi joskus, toivon mukaan ainakin, että mie eellä ja hän tulee takana perässä.
Loppuun kun alko jo väsy Jussaa vaivata, niin saatiin tosi nättiä rauhallista kulettamista tai että se vauhti oli hillittyä, ei enää oikoteitä käyttänyt, eikä "hyökkinyt", jotta sais lampaille vauhtia.
Riitta luuli aluksi että ollaan tässä välissä käyty lampailla, mutta suuresti ihmetteli kun sanoin ettei olla.
Tokasi, että ainakin lamppu sytty heti ekan kerran jälkeen ja vauhtia on kuulemma helpompi saada pois, kuin että sitä pitäisi saada lisää, joten Jussan paimennus lamppu on syttynyt, siitä kuulemma saadaan vielä koulittua hyvä paimen... En tiedä uskoisi itse siihen :D
Tänää myös käytiin tyttöjen, siskon ja siskon miehen kanssa kävelyttämässä koko koira katrasta.
Pienen houkuttelun jälkeen sain siskon miehen mehtää, Jussa ukkoa hakemaan. Se meinaa läksi ekalla tosi nätisti! Ukko löyty ja takaisin, tyhjä toiselle puolelle, lähti, mutta kaarsi pian pois. Uudestaan tyhjälle ja sinne meni, hieno suora pisto !! :)
Tytöt innostu ajatuksesta, sitten laiteltiinkiin pienempää ukkoa mehtää ja niitä Jussa poimimaan.
Tästä päivästä jäi hyvä mieli, paimennuslamppu on syttynyt ja saatiin ekaa kertaa hieno (ei nyt niin hirveen pitkä 50m?) suora tyhjä pisto!! Hieno koira, vaikka olikin siskon koiran kanssa yhteen tänää ottanut!
perjantai 10. elokuuta 2012
Paimennusta kuvina
Tutustumista lampaisiin, ne oli aluksi aika mielenkiintoisen jännittiäviä :)
"Perkule, ne hyökkää päällä :D"
Saatiin myös ne liikkumaan.
Ilman liinaa ja sai ratkoa ongelmia ihan itse!
Jussa sai itse puuhastella, kun Riitta antoi tulevaan ohjeita :)
"Taakse, eteen, taakse, eteen"
torstai 2. elokuuta 2012
Loma ja paimennus!
Niin se vihdoinkin miun kesäloma alkoi, on sitä odotettukin pitkään ja hartaasti. Loman jälkeen alkaa pian uudet tuulet puhaltaa, mutta niistä ei sen enempää :)
Saavuttiin ukkilaan tiistaina, sitä ennen olen kuullut että Kerimäellä, tässä Punkaharjun kupeessa on paikka jossa saa kokeilla paimennusta, otin Riittaa yhtettä ja saatiin yhteinen aamu sopimaan yksiin.
Mukaan sain lapset, miehen ja siskonkin, jotta paineet kasvaisia, ainakin ohjaajalla.
Ukkilasta ei ollut kuin puolen tunnin ajomatka paikan päälle.
Lampaat oli pyöröhäkissä (?) jo valmiina vuottamassa meitä, aluksi haisteltiin ja ihmeteltiin lampaita aidan takaa, Jussa oli normaaliin tapaan iloinen, hieman varovainen.
Riitta tokasikin, että mennää suoraan sisään, kun noin hienosti Jussa otti lampaat.
Tietenkin kun uusi koira tuli aitaukseen, läksivät lampaat juoksemaan toiselle puolelle karkuun, mentiin vain rauhallisesti perässä ja annettiin Jussan haistella lampaita, pienet lampaat oli oikein uteliaita ja tulivatkin ihan Jussan luokse.
Liinassa Jussalla oli hurja vauhti lampaiden perässä, joka sitten sai jossain vaiheessa haukkuakin aikaa.
Muutama vanhempi emo-lammas kuopikin maata ja haastoi Jussaa, pusku kun oli tulossa, Jussa ymmärsi hienosti hypätä muutaman metrin taakse päin, kerran oli tilanne, jossa ei kerennyt.
Seuraavalla kerralla sitten alko jo hieman Jussaa kiukuttaa se ainainen puskeminen ja piti mukamas tokasta lampaalle takaisin että "peijooni, miutahan sie et määrää" :D Mutta "jätä" käskyllä Jussa tilanteesta pois ja hommiin takaisin.
Riitta oli todella nopeesti sitä mieltä, että liina vaa pois. Kävi aluks mielessä, että mitähän nuo lampaat maksaa, jos Jussa oikeesti on sitä mieltä, että lampaita voisi maistella, mutta kun liina läksi pois ja Jussa sai alkaa toimimaan omin avuin, vauhti hiljeni heti ja varovaisuutta tuli enempi lisää.
Jussa ei kovin mielellään mennyt lampaiden ja aidan väliin, joten apua tässä piti antaa ja siirtää jäkäräpäisiä lampaita keskelle, koska nekin hyvin nopeesti oppi jo Jussan tyyliin eikä sinkoilleet sinne ja tänne.
Kun saatiin lampaat liikkeelle takaa, niin Jussalla oli kova kiire kiertää sivusta eteen pysäyttämään ne, joten minkää laista kuljetusta ei saatu aikaa :D
Samalla kun Riitan kanssa juteltiin, Jussa tyylikkäästi myös kävi istumaan, mutta katse oli koko ajan lampaissa, piti huolen ettei kukaan lähtenyt mihinkää, kun ite aloimme liikkumaan, alkoi Jussakin kaarre muodostua. Kun siis lampaat oli aidassa kiinni, Jussa enempi meni taakse ja sieltä taas äkkiä eteen :)
Yhdessä sitten päästiin aidan ja lampaiden väliin, vaikka monesti Jussa kääntyikin pois ja aatteli, et mene vaa sie yksin sinne puskettavaksi.
Loppuun saatiin koko lauma suht keskelle ja annettiin Jussan pelkästään kiertää lampaita ympäri. Pikkasen alta tunti paimennettiin ja oli poika melkoisen väsynyt, sen takia loppuun otettiin pelkkää kiertämistä, koska se onnistui pojalta hyvin, jotta jäisi hyvä muistikuva seuraavaan kertaan.
Riitalta tuli tosiaan kehuja, että kyllä siitä paimennukseen on, ekaksi kerraksi se meni hyvin.
Olihan sillä vauhtia aluksi ja hieman pelleilyä siellä täällä, mutta hei, se oli eka kerta ja ylpeä saa pojasta olla.
Harmi vain ettei lähellä ole paikkaa, jossa tätä pääsisi useammin kokeilemaan, jotta alku lähtisi rullaamaan omalla painolla. Eli toistekin on siis mentävä, hauskaa puuhaa... Kunhan saan Tonin puhelimen kotona kiinni koneeseen, on kuvia tiedossa ja jos saa videoita tänne, tulee niitäkin!
Saavuttiin ukkilaan tiistaina, sitä ennen olen kuullut että Kerimäellä, tässä Punkaharjun kupeessa on paikka jossa saa kokeilla paimennusta, otin Riittaa yhtettä ja saatiin yhteinen aamu sopimaan yksiin.
Mukaan sain lapset, miehen ja siskonkin, jotta paineet kasvaisia, ainakin ohjaajalla.
Ukkilasta ei ollut kuin puolen tunnin ajomatka paikan päälle.
Lampaat oli pyöröhäkissä (?) jo valmiina vuottamassa meitä, aluksi haisteltiin ja ihmeteltiin lampaita aidan takaa, Jussa oli normaaliin tapaan iloinen, hieman varovainen.
Riitta tokasikin, että mennää suoraan sisään, kun noin hienosti Jussa otti lampaat.
Tietenkin kun uusi koira tuli aitaukseen, läksivät lampaat juoksemaan toiselle puolelle karkuun, mentiin vain rauhallisesti perässä ja annettiin Jussan haistella lampaita, pienet lampaat oli oikein uteliaita ja tulivatkin ihan Jussan luokse.
Liinassa Jussalla oli hurja vauhti lampaiden perässä, joka sitten sai jossain vaiheessa haukkuakin aikaa.
Muutama vanhempi emo-lammas kuopikin maata ja haastoi Jussaa, pusku kun oli tulossa, Jussa ymmärsi hienosti hypätä muutaman metrin taakse päin, kerran oli tilanne, jossa ei kerennyt.
Seuraavalla kerralla sitten alko jo hieman Jussaa kiukuttaa se ainainen puskeminen ja piti mukamas tokasta lampaalle takaisin että "peijooni, miutahan sie et määrää" :D Mutta "jätä" käskyllä Jussa tilanteesta pois ja hommiin takaisin.
Riitta oli todella nopeesti sitä mieltä, että liina vaa pois. Kävi aluks mielessä, että mitähän nuo lampaat maksaa, jos Jussa oikeesti on sitä mieltä, että lampaita voisi maistella, mutta kun liina läksi pois ja Jussa sai alkaa toimimaan omin avuin, vauhti hiljeni heti ja varovaisuutta tuli enempi lisää.
Jussa ei kovin mielellään mennyt lampaiden ja aidan väliin, joten apua tässä piti antaa ja siirtää jäkäräpäisiä lampaita keskelle, koska nekin hyvin nopeesti oppi jo Jussan tyyliin eikä sinkoilleet sinne ja tänne.
Kun saatiin lampaat liikkeelle takaa, niin Jussalla oli kova kiire kiertää sivusta eteen pysäyttämään ne, joten minkää laista kuljetusta ei saatu aikaa :D
Samalla kun Riitan kanssa juteltiin, Jussa tyylikkäästi myös kävi istumaan, mutta katse oli koko ajan lampaissa, piti huolen ettei kukaan lähtenyt mihinkää, kun ite aloimme liikkumaan, alkoi Jussakin kaarre muodostua. Kun siis lampaat oli aidassa kiinni, Jussa enempi meni taakse ja sieltä taas äkkiä eteen :)
Yhdessä sitten päästiin aidan ja lampaiden väliin, vaikka monesti Jussa kääntyikin pois ja aatteli, et mene vaa sie yksin sinne puskettavaksi.
Loppuun saatiin koko lauma suht keskelle ja annettiin Jussan pelkästään kiertää lampaita ympäri. Pikkasen alta tunti paimennettiin ja oli poika melkoisen väsynyt, sen takia loppuun otettiin pelkkää kiertämistä, koska se onnistui pojalta hyvin, jotta jäisi hyvä muistikuva seuraavaan kertaan.
Riitalta tuli tosiaan kehuja, että kyllä siitä paimennukseen on, ekaksi kerraksi se meni hyvin.
Olihan sillä vauhtia aluksi ja hieman pelleilyä siellä täällä, mutta hei, se oli eka kerta ja ylpeä saa pojasta olla.
Harmi vain ettei lähellä ole paikkaa, jossa tätä pääsisi useammin kokeilemaan, jotta alku lähtisi rullaamaan omalla painolla. Eli toistekin on siis mentävä, hauskaa puuhaa... Kunhan saan Tonin puhelimen kotona kiinni koneeseen, on kuvia tiedossa ja jos saa videoita tänne, tulee niitäkin!
sunnuntai 15. heinäkuuta 2012
A/A ja 0/0!!!
Menin perjantaina lasten kanssa ukkilaan, kun mies oli saapunut viikon kestäneeltä Norjan kala reissulta. Samalla Juuma-papan ajoin pieneksi leijonaksi, niin ihana siitä tuli :D Niinkin ihana, etten enää kehannut ottaa sitä Lappeenrantaa matkaa, ajatus oli että olis tullut kesäloman alkuu meille, mutta täällä kaupungissa se olisi naurettu pihalle, trimmaajan ominaisuuksia en siis omaa.
Lauantaina kuulinkin että viesti tuli, jatkoin kuitenkin lehen lukemista.. Kun viestin auki sain, meinasi puhelimet lennellä ilosta, Jussan siskon ja emän omistaja, Hanna, laittoi viestiä että tulokset on tulleet julki ja ne näytti A/A ja 0/0!!! *jiiipiiiiii, tuuletus*
Koko viikon mie vuottelin tuloksia, perjantaina yritin puhelimella käydä s.postin kattomassa, mutta se oli niin sekava, ettei se näyttänyt mitää, joten aattelin että ensi viikolla voi jäädä taas jännäämään, kuitenkin v.loppuisi ei mitää tapahdu! Mutta hienoja uutisia, nyt on hyvä mieli kun on terve koira <3
Lauantaina kuulinkin että viesti tuli, jatkoin kuitenkin lehen lukemista.. Kun viestin auki sain, meinasi puhelimet lennellä ilosta, Jussan siskon ja emän omistaja, Hanna, laittoi viestiä että tulokset on tulleet julki ja ne näytti A/A ja 0/0!!! *jiiipiiiiii, tuuletus*
Koko viikon mie vuottelin tuloksia, perjantaina yritin puhelimella käydä s.postin kattomassa, mutta se oli niin sekava, ettei se näyttänyt mitää, joten aattelin että ensi viikolla voi jäädä taas jännäämään, kuitenkin v.loppuisi ei mitää tapahdu! Mutta hienoja uutisia, nyt on hyvä mieli kun on terve koira <3
torstai 5. heinäkuuta 2012
Patchcoat-leiri 2012
Ajeltiin koko perhe tiistaina 26.6 ukkilaan, jotta sain lapset ja miehen sinne "hoitoon", helpompi heidän olla siellä kuin autottomana tai sanoisinko kuskittomana kotona.
Keskiviikkona Jussa autoon ja matka kohti Outokumpua saattoi alkaa, Jussalla ja 2 sisaruksella oli lonkka-, kyyner- ja selkäkuvaukset!
Jussahan päätti, ettei unenmaille tarvii mennä, vaan jännitti persuuksensa niin että neulat melkein lenteli, no unille se oli mentävä jotta kuvat saatiin kunnialla ohi. Selkä näytti hyvältä ja jäädään liiton tuloksia vielä oottamaan. Sieltä nopeesti kaupan kautta Kaaville, jossa leiri pidettiin.
Ilta meni rennoissa tunnelmissa, kuulumiset vaihtaen ja itsestään kertoen :)
Torstaina meillä oli vuorossa tottista, jota oli kouluttamassa Teija Juntto.
Ekana ongelmana otettiin käsittelyyn liikkeestä seisomisen pysyminen, Jussa siis pysähtyy kivasti, mutta luokse tullessa kääntyy ja katselee mihin matka, tähän saatiin hyviä vinkkejä, sekä varsinkin muihinkin ratkaisuihin myös :)
Illalla meillä oli hieno thriatlon-kisa joukkuettain. Ekalla osuudella oli jälki, toisella näyttelyt ja kolmos rastilla suojelu, jäljellä piti nostaa 4 eri esinettä, Jussa oli innokas ja haihatteli taas omaan tapaansa, mutta kaikki esineet jäleltä löyty, näyttelyistä saatiin arvostelu, harmikseni Toni purki matkakassit ja hävitti meidän hienon arvostelun, jonka azerbaidjanilainen tuomari meille antoi, mutta ei sen kummempaa menestystä sieltä tullut. Suojelu osuudella piti kiertää 3 piiloa (3 puupölkkyä) ja viimosella olikin maalimies, ihaniin sikanaamoineen, Jussa hakkui ja siitä suoraan maaliin.
Perjantaina meillä oli vuorossa hakua, kouluttajana Samuli Juntto.
Jussa oli intoa täynnä, haamun näki, mutta kun tuli käsky Jussa otti linjakseen niin tiukka vasen kun vain voi olla :D Olin hieman et "ööö", mutta seuraavat haamut oli parempi, ei ainakaan voi sanoa ettei tuo poika juokse innoissaan metsässä, kun vaa saataisin se kohdistettua oikeisiin kohteisiin ;)
Lauantaina oli meillä tottista vuorossa, sain mainion neuvon luoksetulon eteen tulemista sekä harjoiteltiin kiertämistä, poika on vaan niin innokas. Innoissaan puskaa kierteli.
Sunnuntaina meitä kutsui yöllä kastunut mehtä, eka otettiin hajun avulla, joo lähti sinne ja juoksi innoissaan, mutta aluks ei mainannut löytyä. Mutta loppujen lopuksi yksikään ukko ei jäänyt mehtää, kaikki saatiin sieltä turvaan :)
Kaiken tän jälkeen olikin aika pakata kimpsut ja kampsut, lähtee ajamaan takas kotiin päin.
Leiri oli aivan mahtava, mahtavat kouluttajat joilta sai paljon hyviä vinkkejä, varsinkin kun kuuntelmassa oli paljon. 5 päivää meni todella nopeesti, mutta onhan se ihana aina palata kotiinkin.
Iso kiitos kasvattaja Miimille hienosta leiristä, kiitos kaikille mukana olleille.
Se minkä eniten opin, on että tän mamman pitäisi pitää lippistä, eikä huivia ja aurinkolaseja, meinää naama on jälleen kerran palanut ja näytän aivan pesukarhulta, viime vuonna leirillä oli ihan sama homma :) ... "kolmas kerta toden sanoo" ... eli ensi vuonna viisaampi!
Keskiviikkona Jussa autoon ja matka kohti Outokumpua saattoi alkaa, Jussalla ja 2 sisaruksella oli lonkka-, kyyner- ja selkäkuvaukset!
Jussahan päätti, ettei unenmaille tarvii mennä, vaan jännitti persuuksensa niin että neulat melkein lenteli, no unille se oli mentävä jotta kuvat saatiin kunnialla ohi. Selkä näytti hyvältä ja jäädään liiton tuloksia vielä oottamaan. Sieltä nopeesti kaupan kautta Kaaville, jossa leiri pidettiin.
Ilta meni rennoissa tunnelmissa, kuulumiset vaihtaen ja itsestään kertoen :)
Torstaina meillä oli vuorossa tottista, jota oli kouluttamassa Teija Juntto.
Ekana ongelmana otettiin käsittelyyn liikkeestä seisomisen pysyminen, Jussa siis pysähtyy kivasti, mutta luokse tullessa kääntyy ja katselee mihin matka, tähän saatiin hyviä vinkkejä, sekä varsinkin muihinkin ratkaisuihin myös :)
Illalla meillä oli hieno thriatlon-kisa joukkuettain. Ekalla osuudella oli jälki, toisella näyttelyt ja kolmos rastilla suojelu, jäljellä piti nostaa 4 eri esinettä, Jussa oli innokas ja haihatteli taas omaan tapaansa, mutta kaikki esineet jäleltä löyty, näyttelyistä saatiin arvostelu, harmikseni Toni purki matkakassit ja hävitti meidän hienon arvostelun, jonka azerbaidjanilainen tuomari meille antoi, mutta ei sen kummempaa menestystä sieltä tullut. Suojelu osuudella piti kiertää 3 piiloa (3 puupölkkyä) ja viimosella olikin maalimies, ihaniin sikanaamoineen, Jussa hakkui ja siitä suoraan maaliin.
Perjantaina meillä oli vuorossa hakua, kouluttajana Samuli Juntto.
Jussa oli intoa täynnä, haamun näki, mutta kun tuli käsky Jussa otti linjakseen niin tiukka vasen kun vain voi olla :D Olin hieman et "ööö", mutta seuraavat haamut oli parempi, ei ainakaan voi sanoa ettei tuo poika juokse innoissaan metsässä, kun vaa saataisin se kohdistettua oikeisiin kohteisiin ;)
Lauantaina oli meillä tottista vuorossa, sain mainion neuvon luoksetulon eteen tulemista sekä harjoiteltiin kiertämistä, poika on vaan niin innokas. Innoissaan puskaa kierteli.
Sunnuntaina meitä kutsui yöllä kastunut mehtä, eka otettiin hajun avulla, joo lähti sinne ja juoksi innoissaan, mutta aluks ei mainannut löytyä. Mutta loppujen lopuksi yksikään ukko ei jäänyt mehtää, kaikki saatiin sieltä turvaan :)
Kaiken tän jälkeen olikin aika pakata kimpsut ja kampsut, lähtee ajamaan takas kotiin päin.
Leiri oli aivan mahtava, mahtavat kouluttajat joilta sai paljon hyviä vinkkejä, varsinkin kun kuuntelmassa oli paljon. 5 päivää meni todella nopeesti, mutta onhan se ihana aina palata kotiinkin.
Iso kiitos kasvattaja Miimille hienosta leiristä, kiitos kaikille mukana olleille.
Se minkä eniten opin, on että tän mamman pitäisi pitää lippistä, eikä huivia ja aurinkolaseja, meinää naama on jälleen kerran palanut ja näytän aivan pesukarhulta, viime vuonna leirillä oli ihan sama homma :) ... "kolmas kerta toden sanoo" ... eli ensi vuonna viisaampi!
torstai 7. kesäkuuta 2012
Mistä sitä alottaisi?
Siinä vasta hyvä kysymys :D
Viime päivityksestä on aikaa 3kk, mutta täällä ollaan ja koitetaan pitää arki mahdollisimman normaalina, lasten osalta.
Jussan kanssa ollut meno aika minimaallista, jotain pientä siellä ja täällä.
Meillä siis suuri epävarmuus leijuu perheen yllä, mieheni sai epileptisen kohtauksen virpomis reissulla, josta lanssilla sairaalaan mentiin kovaa vauhtia, kuvista löytyi jotain päästä, mutta sitä ei osattu sanoa mikä siellä on, reilu kuukausi elättiin semmoista koti-sairaala väliä ja siinä vaiheessa Jussa hienosti suhtautui uuteen ja yllätävään tilanteeseen, ettei mitään juuri tapahdu, hienosti poika jaksoi olla päiviä kotona, miulla kun oli vielä työtkin hoidettavana.
Nyt sitten vapun jälkeen uudet kuvat paljasti ettei päässä ole tapahtunut mitään uutta, joten paiseen tila muuttui aivokasvaimeksi :(
Joten tästä syystä meidän treenit on olleet pieniä, kotipihalla, lenkillä millo missäkin on ollut koira mukana :)
Luulen että meidän kokeet on nyt kuitenkin tältä vuodelta jäissä, kunhan saadaan joskus miehen leikkaus ohi ja päästään vihdoinkin elämää edes pikkasen "normaalimpaa" elämää, eli ettei joka paikassa tarvitse olla pelon sekaisin tuntein, millo kontonta tulee puhelu että jotain on käynyt!
Jussa voi ihan kivasti, ruoka ei maistunut yhessä vaiheessa, mutta näyttäis olevan sekin ongelma takana päin, kun ollaan treenattu on se mennyt kivasti, kyllä siinä koirassa on potkua kun vain keskittyminen on täysillä mukana. Edelleen vieraat lapset on hieman arkapaikka, mutta sitä harjotellaan, varsinkin kun on alkanut noita isomma tytön kavereita meillä ramppaamaan, tällästäkö tää on?
Miimi haastoi: Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen)
1. Lasten hellyyden osoiteukset, leikkiivät innoissan kaksin, jonka seurauksena tappelee usein, joten kun ne antaa haleja, lämmittää mamman mieltä.
2. Frisbee, Jussa on täysin hullaantunut frsbiin heittoihin, loikkakoikkahyppypomppu ja kiinni pitäisi saada :)
3. Yöunet, miehen sairastumisen jälkeen menetin yöunet, joten kun sen kerran saan hyvin nukutuksi, tuntuu että tällä voimalla kiipeisi vaikka mount everstille!
4. Haku, ryhmässä ei olla vielä otettu, mutta lapsia ja miestä on hakenut ja sitä intoa Jussasta, mikä siitä huokuu, tuo hyvän mielen heti!
5. Vapaa päivä, töissä saa olla sydän syrjällään, josko se puhelin soi sairaalasta, mutta vapaa päivänä saa nauttia perheen kesken, tietää mitä kellekin kuuluu ja että kaikki on hyvin.
6. Villasukat, pakko lainata Miimiä, mutta kun on ollut "viilee" kesä, sisällä lattiat huokuu kylmää, mutta villasukat pelastaa sen :)
7. Jussan ilmeet, tolla pojalla on sitten huippuhauskoja ilmeitä, piristää aina päivän!
8. Oma aika, pienikin oma aika Jussan kanssa, yksin, tuo puhtia päivään.
9. Työkaverit, saa aina hetkeksi huonon mielen pois, helppo olla ja jutella kaikesta mahollisesta!
10. Koti, oma koti, kesken eräinen, tekemistä riittää, mutta kuten Miimikin sanoi, silloin kun se on puhdas, ei tarvitse päivää miettiä mitä pitäisi tehdä, mutta koti on <3
Haastan: Sanna-Marin, Tuulin, Ullan, Nean ja Jennin!
Loppuun vielä pojan 1½v kuvat :)
Viime päivityksestä on aikaa 3kk, mutta täällä ollaan ja koitetaan pitää arki mahdollisimman normaalina, lasten osalta.
Jussan kanssa ollut meno aika minimaallista, jotain pientä siellä ja täällä.
Meillä siis suuri epävarmuus leijuu perheen yllä, mieheni sai epileptisen kohtauksen virpomis reissulla, josta lanssilla sairaalaan mentiin kovaa vauhtia, kuvista löytyi jotain päästä, mutta sitä ei osattu sanoa mikä siellä on, reilu kuukausi elättiin semmoista koti-sairaala väliä ja siinä vaiheessa Jussa hienosti suhtautui uuteen ja yllätävään tilanteeseen, ettei mitään juuri tapahdu, hienosti poika jaksoi olla päiviä kotona, miulla kun oli vielä työtkin hoidettavana.
Nyt sitten vapun jälkeen uudet kuvat paljasti ettei päässä ole tapahtunut mitään uutta, joten paiseen tila muuttui aivokasvaimeksi :(
Joten tästä syystä meidän treenit on olleet pieniä, kotipihalla, lenkillä millo missäkin on ollut koira mukana :)
Luulen että meidän kokeet on nyt kuitenkin tältä vuodelta jäissä, kunhan saadaan joskus miehen leikkaus ohi ja päästään vihdoinkin elämää edes pikkasen "normaalimpaa" elämää, eli ettei joka paikassa tarvitse olla pelon sekaisin tuntein, millo kontonta tulee puhelu että jotain on käynyt!
Jussa voi ihan kivasti, ruoka ei maistunut yhessä vaiheessa, mutta näyttäis olevan sekin ongelma takana päin, kun ollaan treenattu on se mennyt kivasti, kyllä siinä koirassa on potkua kun vain keskittyminen on täysillä mukana. Edelleen vieraat lapset on hieman arkapaikka, mutta sitä harjotellaan, varsinkin kun on alkanut noita isomma tytön kavereita meillä ramppaamaan, tällästäkö tää on?
Miimi haastoi: Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen)
1. Lasten hellyyden osoiteukset, leikkiivät innoissan kaksin, jonka seurauksena tappelee usein, joten kun ne antaa haleja, lämmittää mamman mieltä.
2. Frisbee, Jussa on täysin hullaantunut frsbiin heittoihin, loikkakoikkahyppypomppu ja kiinni pitäisi saada :)
3. Yöunet, miehen sairastumisen jälkeen menetin yöunet, joten kun sen kerran saan hyvin nukutuksi, tuntuu että tällä voimalla kiipeisi vaikka mount everstille!
4. Haku, ryhmässä ei olla vielä otettu, mutta lapsia ja miestä on hakenut ja sitä intoa Jussasta, mikä siitä huokuu, tuo hyvän mielen heti!
5. Vapaa päivä, töissä saa olla sydän syrjällään, josko se puhelin soi sairaalasta, mutta vapaa päivänä saa nauttia perheen kesken, tietää mitä kellekin kuuluu ja että kaikki on hyvin.
6. Villasukat, pakko lainata Miimiä, mutta kun on ollut "viilee" kesä, sisällä lattiat huokuu kylmää, mutta villasukat pelastaa sen :)
7. Jussan ilmeet, tolla pojalla on sitten huippuhauskoja ilmeitä, piristää aina päivän!
8. Oma aika, pienikin oma aika Jussan kanssa, yksin, tuo puhtia päivään.
9. Työkaverit, saa aina hetkeksi huonon mielen pois, helppo olla ja jutella kaikesta mahollisesta!
10. Koti, oma koti, kesken eräinen, tekemistä riittää, mutta kuten Miimikin sanoi, silloin kun se on puhdas, ei tarvitse päivää miettiä mitä pitäisi tehdä, mutta koti on <3
Haastan: Sanna-Marin, Tuulin, Ullan, Nean ja Jennin!
Loppuun vielä pojan 1½v kuvat :)
<3
Pieni Snuu-lyllerökin pääsi nauttimaan kesästä!
Kattokee, se UI!!! Ja ihan itse meni, ei mennyt kuin kivi pohjaa ja poikahan nautti touhusta!!
lauantai 17. maaliskuuta 2012
Ollaahan myö oltunna!
Puuhasteltu ja oltu :D
Oltiin toissa v.loppuna ukkilassa, sai taas huomata kuinka tarkka Jussa on omistaan. Naapurin poika tuli pihalle leikkimään tyttöjen kanssa, niin johan oli Jussalla vahtimista. Loppua kohden kyllä alko rauhottumaan, eikä tarvinnut ihan koko ajan vahtia vierasta lasta.
Käytii samalla kattomassa siskon kissanpentuja, päätin ottaa Jussan mukaan, jottei joka ikinen leipä mene suihin taikka ettei mene muiden mukana ulos, kun kukaan ei ole vahtimassa, noh.. Kuten olen sanonut kuinka hormooninen hulinapää tuo meidän Musti on, päästiin sisälle ja Jussa oli tietysti ihmeissään, innoissaan. Meni kissan perässä makkariin ja oli yhtä hulinaa, päänsisäisesti, en kerennyt edes silmiä räpäyttää kun kaveri nosti jalkaa siskon sänkyyn !!! Juu, ihan oikeesti! Eipähän siis taida tarvita vieraissa ennää käydä!
Jussa on alkanut olemaan tosi näppärästi kotona, ollut jo jonnin aikaa. Enää ei ole hävinnyt leipäpussit pöydältä, mikäli on vahingossa jäänyt, tosin jos tytöt jättää leipäpalasiaan pöydän reunalle, ne kyllä lähtee kun ollaan pois kotonta. Muuten meille ei ole kummoista pariin viikkoon tapahtunut, oltu ja ulkoiltu, tosin ruokamerkkiä ollaan vaihdettu, kokeillaan seuraavaksi tuota auttaisko, tuntui että paskoo ulos kaiken minkä saa, niin päätin vaihtaa koko merkkiä.
Tänää käytiin kentällä, kun oli treenit.
Aluks otettiin paikkamakuuta, Jussa ei aluksi taas kuullut eikä nähnyt mitää, kun vuoteltiin 3 muun koiran kanssa "kehään" menoa. Paikkamakuussa olin ihan eessä, tietty ei kotipihalla yksin vikise, mutta tuolla sitten hieman äänteli, kun olikin muita koiria mukana, pysy maassa, ainut millo nousi, oli kun palasin sivulle, ääntelystä huomautin aina.
Kehään tulo ja luoksepäästävyys oli iloista Jussan tyylistä menoa, kun vaa sattuu rakastamaan kaikkia.
Seuruussa mentiin varovasti, hieman oli liukas kenttä. Seurasi ihan kivasti, kun oli makkaraa kädessä :D Mutta siihen nähden jaksoi kivasti seurata, kerran taisi hairahtua tieltä, mutta sain takaisin.
Luoksetulossa jätin, mutta ennen kuin käännyin painui maahan, huomautus ja kävin laittamassa takaisin istumaan, mutta sitten taisi oli hyvä, eteen tulossa jäi aluksi pikkasen liian kauaksi, mutta muuten mahtava.
Liikkeestä maahanmeno oli hyvä, painui heti maahan, viime kerralla ei meinannut mennä millää.
Kun oli paikalle tuotu estekin, otettiin sitä. Ekalla käskyllä ei hypännyt, lähti hyvin mutta pysähty esteen eteen. Namin heitto ja hyppäsi, mutta tekniikka on aika kaukana :) Pikkasen kolauteltiin mennessä, mutta sitten toisella kerralla hyppäsi hyvin, eikä kolautellut. Kolmas kerta toden sanoo, ilman makkaraa, käsky ja hyppäsi yli, jonka jälkeen namujen heittoa esteen yli!
Oltiin toissa v.loppuna ukkilassa, sai taas huomata kuinka tarkka Jussa on omistaan. Naapurin poika tuli pihalle leikkimään tyttöjen kanssa, niin johan oli Jussalla vahtimista. Loppua kohden kyllä alko rauhottumaan, eikä tarvinnut ihan koko ajan vahtia vierasta lasta.
Käytii samalla kattomassa siskon kissanpentuja, päätin ottaa Jussan mukaan, jottei joka ikinen leipä mene suihin taikka ettei mene muiden mukana ulos, kun kukaan ei ole vahtimassa, noh.. Kuten olen sanonut kuinka hormooninen hulinapää tuo meidän Musti on, päästiin sisälle ja Jussa oli tietysti ihmeissään, innoissaan. Meni kissan perässä makkariin ja oli yhtä hulinaa, päänsisäisesti, en kerennyt edes silmiä räpäyttää kun kaveri nosti jalkaa siskon sänkyyn !!! Juu, ihan oikeesti! Eipähän siis taida tarvita vieraissa ennää käydä!
Jussa on alkanut olemaan tosi näppärästi kotona, ollut jo jonnin aikaa. Enää ei ole hävinnyt leipäpussit pöydältä, mikäli on vahingossa jäänyt, tosin jos tytöt jättää leipäpalasiaan pöydän reunalle, ne kyllä lähtee kun ollaan pois kotonta. Muuten meille ei ole kummoista pariin viikkoon tapahtunut, oltu ja ulkoiltu, tosin ruokamerkkiä ollaan vaihdettu, kokeillaan seuraavaksi tuota auttaisko, tuntui että paskoo ulos kaiken minkä saa, niin päätin vaihtaa koko merkkiä.
Tänää käytiin kentällä, kun oli treenit.
Aluks otettiin paikkamakuuta, Jussa ei aluksi taas kuullut eikä nähnyt mitää, kun vuoteltiin 3 muun koiran kanssa "kehään" menoa. Paikkamakuussa olin ihan eessä, tietty ei kotipihalla yksin vikise, mutta tuolla sitten hieman äänteli, kun olikin muita koiria mukana, pysy maassa, ainut millo nousi, oli kun palasin sivulle, ääntelystä huomautin aina.
Kehään tulo ja luoksepäästävyys oli iloista Jussan tyylistä menoa, kun vaa sattuu rakastamaan kaikkia.
Seuruussa mentiin varovasti, hieman oli liukas kenttä. Seurasi ihan kivasti, kun oli makkaraa kädessä :D Mutta siihen nähden jaksoi kivasti seurata, kerran taisi hairahtua tieltä, mutta sain takaisin.
Luoksetulossa jätin, mutta ennen kuin käännyin painui maahan, huomautus ja kävin laittamassa takaisin istumaan, mutta sitten taisi oli hyvä, eteen tulossa jäi aluksi pikkasen liian kauaksi, mutta muuten mahtava.
Liikkeestä maahanmeno oli hyvä, painui heti maahan, viime kerralla ei meinannut mennä millää.
Kun oli paikalle tuotu estekin, otettiin sitä. Ekalla käskyllä ei hypännyt, lähti hyvin mutta pysähty esteen eteen. Namin heitto ja hyppäsi, mutta tekniikka on aika kaukana :) Pikkasen kolauteltiin mennessä, mutta sitten toisella kerralla hyppäsi hyvin, eikä kolautellut. Kolmas kerta toden sanoo, ilman makkaraa, käsky ja hyppäsi yli, jonka jälkeen namujen heittoa esteen yli!
sunnuntai 4. maaliskuuta 2012
Jäällä taas
Käytiin taas tänään jäällä riehumassa, oli aivan ihana keli, vaikka tosin jäällä aina tuulee, mutta ei se menoa haitannut.
Myö laskettiin lähinnä saaressa mäkeä ja Jussa veti omaa kivaa pitkin maita. Hieman kyllä sydän syrjällään sai taas olla pojan pomppujen tai lähinnä hyppyjen takia, millo tullaan mistäkin alas eikä voida yhtään katsoa. No kai tästäkin möröstä pääsee ajan kanssa ohi, toivon ainakin.
Meillä ollaan sairasteltu viikon verran vesirokkoa, joten kaikki touhuaminen on jäänyt todella vähälle, päivän kotona tyttöjen kanssa, kun Toni saapuu painelin töihin, joten omaa aikaa ei jäänyt. Kuitenkin sisällä tuli otettua hieman kaukoja ja pihalla pikapikaa seuruuta.
Käytiin myös Jussan kanssa riehuttamassa Sieppuri-neitoa, heillä kyllä leikit menee niin yksiin ja niin onnellista poikaa ollaan. Viimeiksi taisi vasta ihan lopussa tajuta, et peijooni, sepä olikin narttu :D
Myö laskettiin lähinnä saaressa mäkeä ja Jussa veti omaa kivaa pitkin maita. Hieman kyllä sydän syrjällään sai taas olla pojan pomppujen tai lähinnä hyppyjen takia, millo tullaan mistäkin alas eikä voida yhtään katsoa. No kai tästäkin möröstä pääsee ajan kanssa ohi, toivon ainakin.
Meillä ollaan sairasteltu viikon verran vesirokkoa, joten kaikki touhuaminen on jäänyt todella vähälle, päivän kotona tyttöjen kanssa, kun Toni saapuu painelin töihin, joten omaa aikaa ei jäänyt. Kuitenkin sisällä tuli otettua hieman kaukoja ja pihalla pikapikaa seuruuta.
Käytiin myös Jussan kanssa riehuttamassa Sieppuri-neitoa, heillä kyllä leikit menee niin yksiin ja niin onnellista poikaa ollaan. Viimeiksi taisi vasta ihan lopussa tajuta, et peijooni, sepä olikin narttu :D
"HeikunKeikun, kyllä jäällä on mukavaa :D"
Huippu tötterö-kieli ilme tuli taas tallennettua, mutta hei, tommonen vekkulihan tuo poika on :)sunnuntai 26. helmikuuta 2012
Rokotusta ja treeniä
Käytiin Jussan kanssa rokotuksissa keskiviikkona, lähtökohta oli jo valmiiksi huono, Senja-neiti sai semmoiset raivarit kun pihalle päästiin, että oksat pois. Sisälle mennessä Jussa alko taas touhottaa hajujen perässä ja korvat katosi jonnekin, yksi tyttö roikkuu lahkeissa, että syliin pitää ottaa, onneks isompi neiti osasi olla kiltisti, no siinä kaiken hermojen menetyksen kynnykessellä, meidän hormooni-hirviö nostaa jalkaa tutkimuspöydälle!!! Auta armias, miten siinä vaiheessa teki mieli puhaltaa pillii ja pistää koko peli poikki.
Lekuri sitten kyseli, että sattuuko tätä paljon, AI ETTÄ SATTUUKO??? Ei kai. Aluks aatteli, et oisko virtsatulehdusta, mutta kun selitin missä tilanteissa tätä sattuu, ymmärsi heti yskän. Kertoi että on jotain kapseleita (?), jotka laitetaan kuin mikrosirut, ilmeisesti hormonitasapainoon vaikuttaa tai sitten kastraatio.
Mutta itse rokotus meni hyvin, ei koko piikkiä edes huomannut ja painoa "pienelle miehelle" on kertynyt 23,3kg. Ei enään niin pieni mies :) Vaikka vauva se tuppaa edelleen olemaan.
Samalla puhuttiin kuvauksista, lekuri kehoitti, että syksymmällä voisi olla sopiva aika, kun kasvua tuntuu olevan, joten taidamme tähdätä kuvauksia sinnemmäksi, agi radoilla kun ei liidellä, ainut hypyt on Jussan riehumiset ja satunnaiset matalat esteet, kun Tokoa otamme.
Tänää päätin lähteä hallille treeneihin, vaikka aluks aattelin, etten lähde. Onneksi mentiin. Parkkipaikalla hävisi taasen korvat, sisällä aluks uikutettiin, mutta sitten sieltä ne palasi, saatiin leikkiä aikaan ja nameille otettiin seuraamista, kaukoja ja jäävät. Ei oltu ryhmän mukana, vaan hallin vastakkaisella puolella, eli häiriötä oli ihan kivati, varsinkin kun ottivat luoksetuloa "meidän" puolella hallia. Se oli loistava suoritus, kun muistelee viime kertaista. Paikalla oli myös setteri, jonka kanssa olisi niin ihana ollut nuuskia ja tanssia koko aika, mutta pienellä pyynnöllä takaisin hommiin ja nehän toimi! Nyt jäi vastaavasti hyvä mieli.
Lekuri sitten kyseli, että sattuuko tätä paljon, AI ETTÄ SATTUUKO??? Ei kai. Aluks aatteli, et oisko virtsatulehdusta, mutta kun selitin missä tilanteissa tätä sattuu, ymmärsi heti yskän. Kertoi että on jotain kapseleita (?), jotka laitetaan kuin mikrosirut, ilmeisesti hormonitasapainoon vaikuttaa tai sitten kastraatio.
Mutta itse rokotus meni hyvin, ei koko piikkiä edes huomannut ja painoa "pienelle miehelle" on kertynyt 23,3kg. Ei enään niin pieni mies :) Vaikka vauva se tuppaa edelleen olemaan.
Samalla puhuttiin kuvauksista, lekuri kehoitti, että syksymmällä voisi olla sopiva aika, kun kasvua tuntuu olevan, joten taidamme tähdätä kuvauksia sinnemmäksi, agi radoilla kun ei liidellä, ainut hypyt on Jussan riehumiset ja satunnaiset matalat esteet, kun Tokoa otamme.
Tänää päätin lähteä hallille treeneihin, vaikka aluks aattelin, etten lähde. Onneksi mentiin. Parkkipaikalla hävisi taasen korvat, sisällä aluks uikutettiin, mutta sitten sieltä ne palasi, saatiin leikkiä aikaan ja nameille otettiin seuraamista, kaukoja ja jäävät. Ei oltu ryhmän mukana, vaan hallin vastakkaisella puolella, eli häiriötä oli ihan kivati, varsinkin kun ottivat luoksetuloa "meidän" puolella hallia. Se oli loistava suoritus, kun muistelee viime kertaista. Paikalla oli myös setteri, jonka kanssa olisi niin ihana ollut nuuskia ja tanssia koko aika, mutta pienellä pyynnöllä takaisin hommiin ja nehän toimi! Nyt jäi vastaavasti hyvä mieli.
maanantai 20. helmikuuta 2012
Treeniä ja jäällä riekkumista!
Lauantaina käytiin jäähallilla treenaamassa, Jussa odotti yllättävän hienosti autossa, vaikka useampi koira treenasi ennen meitä.
Meillä oli vuorossa luoksetulon jättö, siis pelkkä istuminen, koska Jussalla on ollut tapana käydä maahan tai nousta seisomaan. No periaatteessa tässä ei ollut koiralla ongelmaan vaan ohjaajalla :) Satu huomasi, et lähen vasemmalla jalalla aina liikkeelle, jalan vaihto ja askel eka sivuun, ei tässä ollut ongelmaa. Lähinnä se, että ite muistaa lähteä oikealla jalalla, eikä millä sattuu, niikuin olen tähän asti tehnyt!
Seuraamisen istumiset, eli kun liike pysähtyy se pylly painuisi maahan heti, eikä jäätäisi seisomaan vierelle kysyvä-ilme kasvoilla, et "miks pysähyit, pitikö jotain tehdä?" No tässäkään, ei koiralla ole ongelmaa vaan ohjaajalla :D Miulla liian nopea kävely, ei se reppana vielä ehi perässä, hitaampi askel ni johan istui joka kerta mallikkaasti! Samalla otettiin rauhaa liikkeeseen lähtöön, ollaan lähetty niin verkkaisesti, että kun käsky tulee, Jussa nousee jo seisomaan, nami kuonoon ja käsky, sama uudelleen. Vasta tämän jälkeen käsky, odotus ja vasta sitten liikkeelle, toimi kyllä hyvin.
Liikkeestä maahanmenossa ei ollut ongelmaa laisinkaan, liikkeestä seisomisessa painui maahan, mutta toisella taisi tulla jo ihan hieno seisominen.
Eilen kun tultiin laskiaistapahtumasta, napattiin Jussa kotonta ja paineltiin jäälle. Jussa olikin ekaa kertaa jäällä riehumassa, hieman orpoa toisella tai miulla, koska aina on ollut se kaksi koiraa siellä vetämässä rallia, mutta hyvät rallit sai Jussa yksinkin aikaan, siitä ei ollut huolta. Lumi lensi, pomppuja tehtiin, josta mie heikkohermoinen aina säikyin, ei enää kiitos yhtää rikkinäistä jalkaa tai selkää! Harmi kun ei kameraa älynnyt jäälle ottaa mukaan, josko seuraavalla kerralla sitten.
Sisällä ollaan otettu nyt kaukoja, Jussa osaa hienosti I-M-sarjan, tekee vaihdot liikkumatta sekä tänää sitten otettiin jo n.5m matka ja noustiin niin mallikkaasti istumaan että! Seisominen onnistuu niin istumisesta kuin maasta, ainut että tässä sitten tapahtuu se liikkuminen. Laitoin eilen paneelin eteen, jonka yli ei tietenkää saa tulla, alku meni hienosti, mutta seisomisesta kun piti tulla maahan, Jussa hokasi, että tila loppuu kesken, no näppärä poika sitten taittoi jalkansa ranteiden kohalta taaksepäin, niin johan mahtui maahan :D Arvata saattaa kuka siinä vaiheessa katsoi ensin pyörein silmin että mitä? Mutta sitten kun hokasin koiran fiksuuden, nauru sai valtansa ;) Fiksu poika, Hippi kun oli sen verran epeli, että jos liikku ja tuli käsky, sitä käytiin niille sijoilleen, eli lankun päälle hieman huonoon asentoon, mutta kun näin käskettiin se oli tehtävä, Hipillä siis ei toiminut lankku taktiikka yhtään, mutta tämä neropatti ymmärtää ettei yli tulla, joten muut keinot on keksittävä.
Tänää sitten harjoiteltiin S-M sarjaa, tekniikkaa pelkästään.
Meillä oli vuorossa luoksetulon jättö, siis pelkkä istuminen, koska Jussalla on ollut tapana käydä maahan tai nousta seisomaan. No periaatteessa tässä ei ollut koiralla ongelmaan vaan ohjaajalla :) Satu huomasi, et lähen vasemmalla jalalla aina liikkeelle, jalan vaihto ja askel eka sivuun, ei tässä ollut ongelmaa. Lähinnä se, että ite muistaa lähteä oikealla jalalla, eikä millä sattuu, niikuin olen tähän asti tehnyt!
Seuraamisen istumiset, eli kun liike pysähtyy se pylly painuisi maahan heti, eikä jäätäisi seisomaan vierelle kysyvä-ilme kasvoilla, et "miks pysähyit, pitikö jotain tehdä?" No tässäkään, ei koiralla ole ongelmaa vaan ohjaajalla :D Miulla liian nopea kävely, ei se reppana vielä ehi perässä, hitaampi askel ni johan istui joka kerta mallikkaasti! Samalla otettiin rauhaa liikkeeseen lähtöön, ollaan lähetty niin verkkaisesti, että kun käsky tulee, Jussa nousee jo seisomaan, nami kuonoon ja käsky, sama uudelleen. Vasta tämän jälkeen käsky, odotus ja vasta sitten liikkeelle, toimi kyllä hyvin.
Liikkeestä maahanmenossa ei ollut ongelmaa laisinkaan, liikkeestä seisomisessa painui maahan, mutta toisella taisi tulla jo ihan hieno seisominen.
Eilen kun tultiin laskiaistapahtumasta, napattiin Jussa kotonta ja paineltiin jäälle. Jussa olikin ekaa kertaa jäällä riehumassa, hieman orpoa toisella tai miulla, koska aina on ollut se kaksi koiraa siellä vetämässä rallia, mutta hyvät rallit sai Jussa yksinkin aikaan, siitä ei ollut huolta. Lumi lensi, pomppuja tehtiin, josta mie heikkohermoinen aina säikyin, ei enää kiitos yhtää rikkinäistä jalkaa tai selkää! Harmi kun ei kameraa älynnyt jäälle ottaa mukaan, josko seuraavalla kerralla sitten.
Sisällä ollaan otettu nyt kaukoja, Jussa osaa hienosti I-M-sarjan, tekee vaihdot liikkumatta sekä tänää sitten otettiin jo n.5m matka ja noustiin niin mallikkaasti istumaan että! Seisominen onnistuu niin istumisesta kuin maasta, ainut että tässä sitten tapahtuu se liikkuminen. Laitoin eilen paneelin eteen, jonka yli ei tietenkää saa tulla, alku meni hienosti, mutta seisomisesta kun piti tulla maahan, Jussa hokasi, että tila loppuu kesken, no näppärä poika sitten taittoi jalkansa ranteiden kohalta taaksepäin, niin johan mahtui maahan :D Arvata saattaa kuka siinä vaiheessa katsoi ensin pyörein silmin että mitä? Mutta sitten kun hokasin koiran fiksuuden, nauru sai valtansa ;) Fiksu poika, Hippi kun oli sen verran epeli, että jos liikku ja tuli käsky, sitä käytiin niille sijoilleen, eli lankun päälle hieman huonoon asentoon, mutta kun näin käskettiin se oli tehtävä, Hipillä siis ei toiminut lankku taktiikka yhtään, mutta tämä neropatti ymmärtää ettei yli tulla, joten muut keinot on keksittävä.
Tänää sitten harjoiteltiin S-M sarjaa, tekniikkaa pelkästään.
keskiviikko 15. helmikuuta 2012
Päivitystä!
Kovin kummoista ei meiän menossa ole tapahtunut.
Oltiin viime viikolla näyttely harjoituksissa, jossa ollaan Jussan kanssa lähinnä opeteltu niitä muita koiria. Sama ralli se oli sielläkin, kaikki muut koirat olisi kiinostanut tooooodelalla paljon, joten lähinnä katseltiin touhua sivusta. Saatiin mukava leikki siihen, josta Jussa menikin suoraan autoon, muut kun laskivat koirat vapaaksi leikkimään, olinpa ilkeä ja en antanut Jussalle mahollisuutta leikkiin, kun ei puuhastalu kiinostanut.
Viime viikon keskiviikkona oli sovittu treenit, aika oli miulla ihan oikea, mutta paikka väärä :) Eihän oikeeseen paikkaan ollut kuin n.500m, mutta otettiin kuitenkin omat treenit siinä. Seuraamista, Jussa seuraa kivasti, ainut että pituutta pitäisi saada enempi sekä kun palkkaa ei tule, niin ei aleta pomppimaan kengurun lailla ;)
Luoksetulossa taas oli pakko painua maahan miun lähtiessä pois, johan on kumma. Eli aletaan harjoittelemaan vain lähtöä ja istumisesta palkka.
Jäävät oli osaksi kivat, seisomisessa ei ollut ongelmaa, mutta maahan oli mukamas hankalampi mennä. Istumisessa puolestaan ei myöskään ollut ongelmaa, mutta jäävät ovat kuitenkin aika loistavalla mallilla.
Anne näkikin miut ja tuli käymään juttusilla, oli hänkin tehnyt omat treenit, oikeessa paikassa :D Annella oli heidän uusin Aussie mukana, komia poika kerrakseen.
Lauantain iltana käytiin Sieppuri-neidin kanssa lenkillä ja leikittiin pitkää heidän pihalla. Jussa oli kyllä suhteelisen väsynyt sen 2½ tunnin jälkeen, kun kotiin saavuttiin, uni maistui kuin pienelle pennulle :)
Jussa voi ja jaksaa hyvin, vahtimista ilmenee hurjasti ja tähän nyt puututaan kunnolla, lähinnä vieraat lapset on hänelle hieman epämielyttävä asia, kun ne nyt sattuu juoksemaan ja kirkumaan hänen kotona, hänen lapsien seurassa, eli tarkka on omasta perheestään.
Oltiin viime viikolla näyttely harjoituksissa, jossa ollaan Jussan kanssa lähinnä opeteltu niitä muita koiria. Sama ralli se oli sielläkin, kaikki muut koirat olisi kiinostanut tooooodelalla paljon, joten lähinnä katseltiin touhua sivusta. Saatiin mukava leikki siihen, josta Jussa menikin suoraan autoon, muut kun laskivat koirat vapaaksi leikkimään, olinpa ilkeä ja en antanut Jussalle mahollisuutta leikkiin, kun ei puuhastalu kiinostanut.
Viime viikon keskiviikkona oli sovittu treenit, aika oli miulla ihan oikea, mutta paikka väärä :) Eihän oikeeseen paikkaan ollut kuin n.500m, mutta otettiin kuitenkin omat treenit siinä. Seuraamista, Jussa seuraa kivasti, ainut että pituutta pitäisi saada enempi sekä kun palkkaa ei tule, niin ei aleta pomppimaan kengurun lailla ;)
Luoksetulossa taas oli pakko painua maahan miun lähtiessä pois, johan on kumma. Eli aletaan harjoittelemaan vain lähtöä ja istumisesta palkka.
Jäävät oli osaksi kivat, seisomisessa ei ollut ongelmaa, mutta maahan oli mukamas hankalampi mennä. Istumisessa puolestaan ei myöskään ollut ongelmaa, mutta jäävät ovat kuitenkin aika loistavalla mallilla.
Anne näkikin miut ja tuli käymään juttusilla, oli hänkin tehnyt omat treenit, oikeessa paikassa :D Annella oli heidän uusin Aussie mukana, komia poika kerrakseen.
Lauantain iltana käytiin Sieppuri-neidin kanssa lenkillä ja leikittiin pitkää heidän pihalla. Jussa oli kyllä suhteelisen väsynyt sen 2½ tunnin jälkeen, kun kotiin saavuttiin, uni maistui kuin pienelle pennulle :)
Jussa voi ja jaksaa hyvin, vahtimista ilmenee hurjasti ja tähän nyt puututaan kunnolla, lähinnä vieraat lapset on hänelle hieman epämielyttävä asia, kun ne nyt sattuu juoksemaan ja kirkumaan hänen kotona, hänen lapsien seurassa, eli tarkka on omasta perheestään.
torstai 2. helmikuuta 2012
Sisätreeniä
Tiistaina, lenkin jälkeen päätettiin tulla suoraan sisälle lämmitelemään. Makkarakeitto tulille, josta sitten osan makkaroista jätin Jussalle ja kaivoin treenikassista esiin noutokapulat, myös metallin.
Aluks ihan perusnoutoa, Jussa hakee intoa puhkean, siinä ei ole ollut ongelmaan, vaan suurin ongelma on luovutuksessa. Kapula on niin kiva sylkäistä pois miun lähellä. Annoin uuuden käskyn, mutta Jussa kattoi hölmönä kapulaa ja sittten miuta, ihan kuin "siinä se on, ota pois vaa"! Tämä tapa ei tuottanut tulosta, joten suunitelma B. Hipin kanssa aikoinaan opeteltiin pitoa erikseen myös, siitä saatiinkin äärimmisen varma, vaikka millä voimalla kiskoi ja tökki kapulaa, se pysyi liikkumatta suussa. Siispä kapula käteen ja armoton vetoleikki kapulan kanssa. Aluks Jussa selvästi halusi taistella, mutta silti piti vaihella kapulan asentoa suussa, jolloin sain sen aina itselleni. Pian Jussa tajusi, että tästä oikeesti on pidettävä lujasti kii tai tuo hullu akka sen varastaa, niinpä saatiin aikaiseksi hyvä pito kapulaan!! Uusi yritys ja kappas, kapula kantautui aina käsiini saakka, nopeesti kapula käteen ja makkaraa nassuun. Loppua kohden Jussa malttoi pitää kapulaa pitempää suussa, sekä joutui sitä muutamasti antamaa irti käskyn, ei meinannut luovuttaa, mutta kiva että saatiin parempaa pitoa kapulaan kohti.
Samalla kaivettiin esille tunnarit, yksi kasa, jonka viereen oma, makkarat molemmin puolin. Jussa meni ja söi makkarat, katsoi että "tässäkö tää temppu muka oli?" Uusiksi ja sama katse :D Lopuksi hieroin makkaran hajua kapulaan, Jussa läksi, ehkä turhankin innokkaasti, haisteli tunnaria, sitten meni kasan luokse, haisteli. Palasi takaisin omalle tunnarille, haisteli kunnolla ja nosti suuhun, siitä kehut ja samalla makkaraa, Jussan lempparia. Uusinta yritys ja sama toistui, mutta kantoi tunnaria metrin, josta vapautus.
Otettiin metalli, vein huoneeseen, lähetys. Jussa meni taas innokkaasti, haisteli metallia ja läksi etsimään puisto noutokapulaa :) Uusi käsky ja palas takaisin metallille, otti pikkaisen suuhun ja siitä heti palkka. Uusiksi ja sama, eka piti ehtiä puista, mutta palasi metallille ja nosti suuhun varovaisesti ja kantoi pari askelta, se riitii meille ekaksi kerraksi oikein hyvin. Loppuun otettiin vielä puisella nouto, johon oli hyvä lopettaa :)
Kyllä se on etevä poika, kun vaa itse muistaa olla toisella tapaa, kuin ollaan Hipin kanssa oltu.
Hipin kanssa sai olla vakana, jolloin neiti itse keksi toisinaan piristystä treeneihin omilla hassuilla tempuilla ja toisinaan vaa hassuteltiin. Jussan kanssa pitääkin muistaa olla hassunhauska, ennen kaikkea kannustava koko treenin ajan, jos pitää huomauttaa, se pitää tehdä nopeesti, jotta toinen ei lurpottele silmien kanssa, että "onko enää pakko, ku tollai sanoit" :D
Aluks ihan perusnoutoa, Jussa hakee intoa puhkean, siinä ei ole ollut ongelmaan, vaan suurin ongelma on luovutuksessa. Kapula on niin kiva sylkäistä pois miun lähellä. Annoin uuuden käskyn, mutta Jussa kattoi hölmönä kapulaa ja sittten miuta, ihan kuin "siinä se on, ota pois vaa"! Tämä tapa ei tuottanut tulosta, joten suunitelma B. Hipin kanssa aikoinaan opeteltiin pitoa erikseen myös, siitä saatiinkin äärimmisen varma, vaikka millä voimalla kiskoi ja tökki kapulaa, se pysyi liikkumatta suussa. Siispä kapula käteen ja armoton vetoleikki kapulan kanssa. Aluks Jussa selvästi halusi taistella, mutta silti piti vaihella kapulan asentoa suussa, jolloin sain sen aina itselleni. Pian Jussa tajusi, että tästä oikeesti on pidettävä lujasti kii tai tuo hullu akka sen varastaa, niinpä saatiin aikaiseksi hyvä pito kapulaan!! Uusi yritys ja kappas, kapula kantautui aina käsiini saakka, nopeesti kapula käteen ja makkaraa nassuun. Loppua kohden Jussa malttoi pitää kapulaa pitempää suussa, sekä joutui sitä muutamasti antamaa irti käskyn, ei meinannut luovuttaa, mutta kiva että saatiin parempaa pitoa kapulaan kohti.
Samalla kaivettiin esille tunnarit, yksi kasa, jonka viereen oma, makkarat molemmin puolin. Jussa meni ja söi makkarat, katsoi että "tässäkö tää temppu muka oli?" Uusiksi ja sama katse :D Lopuksi hieroin makkaran hajua kapulaan, Jussa läksi, ehkä turhankin innokkaasti, haisteli tunnaria, sitten meni kasan luokse, haisteli. Palasi takaisin omalle tunnarille, haisteli kunnolla ja nosti suuhun, siitä kehut ja samalla makkaraa, Jussan lempparia. Uusinta yritys ja sama toistui, mutta kantoi tunnaria metrin, josta vapautus.
Otettiin metalli, vein huoneeseen, lähetys. Jussa meni taas innokkaasti, haisteli metallia ja läksi etsimään puisto noutokapulaa :) Uusi käsky ja palas takaisin metallille, otti pikkaisen suuhun ja siitä heti palkka. Uusiksi ja sama, eka piti ehtiä puista, mutta palasi metallille ja nosti suuhun varovaisesti ja kantoi pari askelta, se riitii meille ekaksi kerraksi oikein hyvin. Loppuun otettiin vielä puisella nouto, johon oli hyvä lopettaa :)
Kyllä se on etevä poika, kun vaa itse muistaa olla toisella tapaa, kuin ollaan Hipin kanssa oltu.
Hipin kanssa sai olla vakana, jolloin neiti itse keksi toisinaan piristystä treeneihin omilla hassuilla tempuilla ja toisinaan vaa hassuteltiin. Jussan kanssa pitääkin muistaa olla hassunhauska, ennen kaikkea kannustava koko treenin ajan, jos pitää huomauttaa, se pitää tehdä nopeesti, jotta toinen ei lurpottele silmien kanssa, että "onko enää pakko, ku tollai sanoit" :D
torstai 26. tammikuuta 2012
Pakkanen paukkuu!
Niin ne pakkaset löysi tiensä tännekin.
Eipä tullutkaan vapaapäivän kunniaksi työvuoroa, vaan saadaan nauttia kokonaan nätistä päivästä.
Eilen kävi Ellan eskari-kaveri kylässä, Jussa on siitä hassu, omat lapset saa tehdä mitä huvittaa, mutta vieraat lapset onkin asia erikseen. Meillä ei montaa lasta käynyt leikkimissä, kummitytön veli pelkää koiria, joten aina kun ovat vierailleet ovat koirat olleet kesällä tarhassa ja nyttemin kylmällä kelillä Jussa joutui tyytymään vessaa, kun lapsilla on tapana juosta yläkerta-alakerta väliä, joten ei ole voinut mihinkää huoneeseenkaan laittaa. Eilen sitten sanoinkin, että kun on vain yksi lapsi leikkimässä, saa Jussa olla paikalla. Haukku oli kova, piti varovaisesti haistella ja ihmtellä, kyylätä tyttöjen tekemistä. Mutta loppuvaiheesta osasi Jussa jo rauhallisesti maata olohuoneessa vaikka lapset rallia vetikin. Kyllä siinä saa tarkkana olla ja kertoa pienelle miehelle, kuinka tälläisissä tilanteissa ollaan, tämä kun tulee vaa lähivuosina jatkumaan, suuremmissa mittakaavoissa.
Tänää päätettiin jättää auto pihalle ja suunnata pulkkailen kauppaa. Siinä kun tyttöjä pakkasin pihakuntoon, muistin, kun sain syksyllä tutulta Jussalle hurtta-manttelin, kaivoin sen esille. Se on hieman isohko, ei ehkä istu parhaiten, mutta ajaa asiansa, siispä vielä yhdelle "lapselle" vaatteet päälle ja ulkoilemaan auringon paisteeseen :) Jussa innostu taikka harmistu manttelista, meinaa semmoista rallia ja ilakointia oli pihalla! Miusta se taisi enempi siitä tykätä :)
Nautittiin hetki vielä pihalla kauniista kelistä, Jussa rakastaa leikkiä lasten mukana, eli pomppia eessä ja ympärillä, syödä lunta ja juosta rallia autojen ympäri. Ainut, että nopeesti lumi kerääntyy paakuiksi tassukarvoihin, joten niitä revitään vähän väliä tassuista pois :)
Eipä tullutkaan vapaapäivän kunniaksi työvuoroa, vaan saadaan nauttia kokonaan nätistä päivästä.
Eilen kävi Ellan eskari-kaveri kylässä, Jussa on siitä hassu, omat lapset saa tehdä mitä huvittaa, mutta vieraat lapset onkin asia erikseen. Meillä ei montaa lasta käynyt leikkimissä, kummitytön veli pelkää koiria, joten aina kun ovat vierailleet ovat koirat olleet kesällä tarhassa ja nyttemin kylmällä kelillä Jussa joutui tyytymään vessaa, kun lapsilla on tapana juosta yläkerta-alakerta väliä, joten ei ole voinut mihinkää huoneeseenkaan laittaa. Eilen sitten sanoinkin, että kun on vain yksi lapsi leikkimässä, saa Jussa olla paikalla. Haukku oli kova, piti varovaisesti haistella ja ihmtellä, kyylätä tyttöjen tekemistä. Mutta loppuvaiheesta osasi Jussa jo rauhallisesti maata olohuoneessa vaikka lapset rallia vetikin. Kyllä siinä saa tarkkana olla ja kertoa pienelle miehelle, kuinka tälläisissä tilanteissa ollaan, tämä kun tulee vaa lähivuosina jatkumaan, suuremmissa mittakaavoissa.
Nautittiin hetki vielä pihalla kauniista kelistä, Jussa rakastaa leikkiä lasten mukana, eli pomppia eessä ja ympärillä, syödä lunta ja juosta rallia autojen ympäri. Ainut, että nopeesti lumi kerääntyy paakuiksi tassukarvoihin, joten niitä revitään vähän väliä tassuista pois :)
Ella & Jussa & Senja, miun lapset karvoihin katsomatta ;)
(Kuvia klikkaamalla suurenee)
(Kuvia klikkaamalla suurenee)
Illasta käytiin Mustolassa ottamassa hieman näyttely-treeniä, itellä oli ajatus että katsellaan ja tehdään niiden muiden koirakoiden kanssa. Paikalla oli kaksi miun lisäksi, aluksi olisi pitänyt taas halia koirat, mutta tällä kertaa Jussa löysi korvansa hyvin nopeesti pallon ja nakin avulla. Saatiin mukavaa seuraamista kun ohiteltiin toisiamme, kaukot onnistui hienosti (istu-maahan-seiso), joten oli oikein onnistunut.
Lopuksi mentiin vielä yhdessä koirapuistoon, flätin mielestä Jussa oli kolmaspyörä Sieppuri-neidon luona, joten pariin otteeseen piti flätin Jussaa pölläyttää, mutta poistuivat sitten toiselle puolelle, ettei pahemmin käy. Jussa siis nauttikin olostaan ihanan Aussie-neidon kanssa, Sieppurista Jussa on tykännytkin aina. Lopussa oli Jussan unelma tilanne, Jussa ja 3 ihanaa narttua, kokonaan hänen, mutta hieman hämilleen meni kun yksi tytöistä näpäyttikin kuonolle, oli pojan ilme kyllä ihan huippu :D
maanantai 23. tammikuuta 2012
Eka hallitreeni..
.. ja eihän se mennyt kuin elokuvissa!
Oltiin v.loppu ukkilassa, Jussa sai niikuin aina, juoksennella pihalla aamusta iltaa. Kotona olikin hyvin väsynyt koira. Näin se on mennyt aina, jopa Hippi oli aina ukkila v.lopun jälkeen väsynyt, jota ei olisi voinut siitä uskoa :D
Jussa makoili koko sunnuntain kotona, mietinkin, jaksaako hallissa mitää.. No sehän selvis jo heti kun kontista koiran otin, korvat ei kuunnelleet yhtää, koko hallin lähistö oli hajuja täynnä, sekä muita koiria. Hallissa sama meno jatkui :/ Jussa on ollut tässä pari kuukautta kamala hormoonihirviö, ei ole väliä onko uros vai narttu, mutta kaikki kiinostaa, siinä mielessä, tietenkin. Hallissa oli paljon koiria, paljon hajuja, oli koko koira ihan sekaisin. Välillä saatiin ihan kivaa leikkiä ja treeniä aikaan, mutta 85% Jussaa kiinosti toiset koirat ja hajut, se piippaus jota koko ajan harrasti, ei tuntunut loppuvan, ei sitten millään! Kyllä siinä vaiheessa tuli mieleen, että antaa olla, ei tästä mitään tule, kun ei ole koiralla edes korvia. Onnistuttiin kuitenkin kivasti saamaan pieni pätkä seuraamista, jääviä ja kaukoja, luoksetulon eteen tulemista, mutta kaikki muu olikin silkkaa piippausta. Juuma-pappa oli joskus nuoruudessaan aika samanlainen, tosin se jatkui ja jatkui aina vanhuuteen asti, siinä sitten mieleen hiipi, onko Jussan kanssa elämä samanlaista?
Kyllä matkalla kotiin tuli kamala ikävä Hippiä, ei sitä voinut vähempää kiinostaa muut, koha sai vain tehdä miun kanssa hommia, harvoin joutui ajamaan treeneistä kotiin ketutus mukana!
Mennessä tiesin, että tästä ei välttämättä seuraa hyvää, mutta en ajatellut sen ihan tommoistakaan olevan, mutta kun Jussa teki hommia, se teki sen kuitenkin hienosti, se oli tyypillistä Jussaa, joka tekee kaiken kauniisti! Ehkä kuitenkin sunnuntaina mennään ja ollaan vain, katsellaan ja opetellaan olemaan rauhassa, meinaan se Jussan ylikieroksille johtava piippaus, saa Jussan yrittämään merkkailla joka paikkaan, saa haukkana katsoa ettei jalkojaan nostele siellä mihinkään! Ah, niin ihanat urokset, kyllä ne nartut on sitten toisella tapaa ihania :)
Mutta tästä ei ole kuin suuntana ylöspäin, toivon ainakin niin!
Oltiin v.loppu ukkilassa, Jussa sai niikuin aina, juoksennella pihalla aamusta iltaa. Kotona olikin hyvin väsynyt koira. Näin se on mennyt aina, jopa Hippi oli aina ukkila v.lopun jälkeen väsynyt, jota ei olisi voinut siitä uskoa :D
Jussa makoili koko sunnuntain kotona, mietinkin, jaksaako hallissa mitää.. No sehän selvis jo heti kun kontista koiran otin, korvat ei kuunnelleet yhtää, koko hallin lähistö oli hajuja täynnä, sekä muita koiria. Hallissa sama meno jatkui :/ Jussa on ollut tässä pari kuukautta kamala hormoonihirviö, ei ole väliä onko uros vai narttu, mutta kaikki kiinostaa, siinä mielessä, tietenkin. Hallissa oli paljon koiria, paljon hajuja, oli koko koira ihan sekaisin. Välillä saatiin ihan kivaa leikkiä ja treeniä aikaan, mutta 85% Jussaa kiinosti toiset koirat ja hajut, se piippaus jota koko ajan harrasti, ei tuntunut loppuvan, ei sitten millään! Kyllä siinä vaiheessa tuli mieleen, että antaa olla, ei tästä mitään tule, kun ei ole koiralla edes korvia. Onnistuttiin kuitenkin kivasti saamaan pieni pätkä seuraamista, jääviä ja kaukoja, luoksetulon eteen tulemista, mutta kaikki muu olikin silkkaa piippausta. Juuma-pappa oli joskus nuoruudessaan aika samanlainen, tosin se jatkui ja jatkui aina vanhuuteen asti, siinä sitten mieleen hiipi, onko Jussan kanssa elämä samanlaista?
Kyllä matkalla kotiin tuli kamala ikävä Hippiä, ei sitä voinut vähempää kiinostaa muut, koha sai vain tehdä miun kanssa hommia, harvoin joutui ajamaan treeneistä kotiin ketutus mukana!
Mennessä tiesin, että tästä ei välttämättä seuraa hyvää, mutta en ajatellut sen ihan tommoistakaan olevan, mutta kun Jussa teki hommia, se teki sen kuitenkin hienosti, se oli tyypillistä Jussaa, joka tekee kaiken kauniisti! Ehkä kuitenkin sunnuntaina mennään ja ollaan vain, katsellaan ja opetellaan olemaan rauhassa, meinaan se Jussan ylikieroksille johtava piippaus, saa Jussan yrittämään merkkailla joka paikkaan, saa haukkana katsoa ettei jalkojaan nostele siellä mihinkään! Ah, niin ihanat urokset, kyllä ne nartut on sitten toisella tapaa ihania :)
Mutta tästä ei ole kuin suuntana ylöspäin, toivon ainakin niin!
perjantai 13. tammikuuta 2012
Uudet kujeet jatkuu täällä :)
Monen muun tapaa, blogin vaihto oli tarpeen. Kesken vielä on suurin osa, mutta hiljaa hyvää tulee, vai kuinka se olikaan?
Vanha blogi löytyy edelleen osoitteesta Jussan menoa!
Kovin erikoista ei ole sattunut sitten viime kerran, kotitokoa ollaan otettu, talo kun on sairastellut tässä viime aikoina ihan kivasti, on treenitkin jäänyt hieman vähäiselle, kun eka olen kipeiden lasten kanssa kotona, kun mies saapuu, painellaan illaksi töihin ja sama jatkui koko viikon.
Jussa on oikea hormooni hirviö, kyllä nyt muistan taas kuinka ne nartut onkaan juoksuista huolimatta "helpompia".. Eilen kaupan pihalla alkoi vanhampi rouva Jussalla lässyttää, kuinka ihana koira onkaan, tästähän Jussa ei tykännyt vaan haukut sai rouva päin naamaa. Eli ihmisistä ei Jussa välitä, jos ne kävelee ohi normaalisti, mutta auta armias kun ne avaa suunsa, ne ei olekkaa kivoja.
Matkalla tavattiin pienemmän tytön hoitopaikan 2 lasta, ovat kyllä isomman tytön kavereita, aluksi Jussaa epäilytti koko lapset, mutta pian ei lapset haitanneet ja olisi pitänyt pussata uudet tytöt ihan kokonaan, mutta sitten, sitten taas hormoonihirviö heräsi ja sai aika monta kertaa sanoa, et nyt riitti, tuntui ettei Jussa siinä tunteen vallassa kuullut eikä nähnyt mitää, ah, niin IHANAA!!
Mutta tästä jatketaan, sunnuntaina alkaa pyörimään taas yhdistyksen koulutukset, miulla onkin eka koulutusvuoro, joten ens vkolla päästään Jussan kanssa mukaan. Saa nähä mitä kaveri tuumaa, kun ympärillä on paljon ihania koiria, ollaan niin paljon treenattu yksin taikka porukassa, mutta yksi koira kerrallaan kentällä. Joko se toimii tai sitten ei, harjoitellaan kuinka toimitaan muiden eessä :D
Vanha blogi löytyy edelleen osoitteesta Jussan menoa!
Kovin erikoista ei ole sattunut sitten viime kerran, kotitokoa ollaan otettu, talo kun on sairastellut tässä viime aikoina ihan kivasti, on treenitkin jäänyt hieman vähäiselle, kun eka olen kipeiden lasten kanssa kotona, kun mies saapuu, painellaan illaksi töihin ja sama jatkui koko viikon.
Jussa on oikea hormooni hirviö, kyllä nyt muistan taas kuinka ne nartut onkaan juoksuista huolimatta "helpompia".. Eilen kaupan pihalla alkoi vanhampi rouva Jussalla lässyttää, kuinka ihana koira onkaan, tästähän Jussa ei tykännyt vaan haukut sai rouva päin naamaa. Eli ihmisistä ei Jussa välitä, jos ne kävelee ohi normaalisti, mutta auta armias kun ne avaa suunsa, ne ei olekkaa kivoja.
Matkalla tavattiin pienemmän tytön hoitopaikan 2 lasta, ovat kyllä isomman tytön kavereita, aluksi Jussaa epäilytti koko lapset, mutta pian ei lapset haitanneet ja olisi pitänyt pussata uudet tytöt ihan kokonaan, mutta sitten, sitten taas hormoonihirviö heräsi ja sai aika monta kertaa sanoa, et nyt riitti, tuntui ettei Jussa siinä tunteen vallassa kuullut eikä nähnyt mitää, ah, niin IHANAA!!
Mutta tästä jatketaan, sunnuntaina alkaa pyörimään taas yhdistyksen koulutukset, miulla onkin eka koulutusvuoro, joten ens vkolla päästään Jussan kanssa mukaan. Saa nähä mitä kaveri tuumaa, kun ympärillä on paljon ihania koiria, ollaan niin paljon treenattu yksin taikka porukassa, mutta yksi koira kerrallaan kentällä. Joko se toimii tai sitten ei, harjoitellaan kuinka toimitaan muiden eessä :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)