tiistai 9. lokakuuta 2012

Toimii kuin unelma..

... ja Unelmahan toimii, Unski-isomummolle siis terkkuja :)

Tänää oli vuorossa Tokoa, onneksi vettä ei satanut kuin muutaman pisaran, tästä saa kiittää Satua, kun laittoi sadevermeet niskaa, silloin ei sada, mutta kun meinasi jättää autoo, ni johan alko ripsimään... :D

Jussan kanssa alotettiin taas paikkamakuulla, Jussa maahan ja kertomaan sillä välii muille mitkä tulee olemaan seuraavat liikkeet ja mitä pitää huomioida. Tällä erää Jussa pysyi hienosti maassa, ainut että muut koirat sai huomion herpaantumaan, mutta toisaalta, en siihen edes puuttunut, se on kuitenkin liike joka on sen verran alussa vieraassa ympäristössä ja pienellä ajalla. Hienosti seurasi pää pystyssä kun toinen koira teki ruutua, muutkin huomasi kuinka Jussa on alkanut jo miehistymään, kasvaa pienestä miehestä jo isoksi, miun vaava... Ja se on juuri se, josta miun pitää päästä eroon! Eli siis opin tänää taas sen, tai sain saman vinkin toiselta henkilöltä, että Jussa on kuitenkin koira, joka vaatii sen käskyn, eikä pyydellä tekemisiä. Ei se ole enää vauva ja vaa ihana nuori mies, jolle pitää sanoa mitä tehää tomerasti, mutta ei sen tarvitse silti painostavaa olla :)

Seuraavana otettiin luoksetuloa, jätin Jussan ja läksin matkaa, Satu huuteli miun pyynnöstä että palkkaamaan koira, jottei kerkee maan vetovoima pistää Jussaa maahan. Kävin palkkaamassa ja jätin uudestaan. Pysyi hienosti siellä ja kutsuin luokse, vauhtia piisaa, pitkillä kintuilla pääsee kovaa. Tuli hienosti suoraan eteen, ehkä aavistuksen liian kauaksi, toisaalta toko puolella ei rokoteta, mutta toisaalta taas pk-puolella siitä voisi tulla, mutta kun se oli kerralla suora, palkka!

Loppuun otettiin liikkeestä seisominen, seuruu on heti alusta parempi, kun viime vinkin jälkeen seuraa-käsky tuli kunnolla. Pysähtyy muutaman askeleen viiveellä, siis Jussa ottaa sen muutaman askeleen. Luoksetullessa palkkaan heti tullessa, jotta ei kerkee lähtee kääntymään, mutta nyt ongelmaksi nousi nytten se että kun Satu sano "käsky", Jussa kävi jo valmiiksi istumaan. Otettiin uudestaan, uudestaan ja uudestaan :D Tehtiin myös kun "Seis"-käsky kuului, heitin samalla namin taakse. Hienosti pysähty samantien ja jäi katsomaan mitä ihmettä, muttei millää ymmärtänyt lähteä hakemaan namia :D
No namit vaihettii palloon ja johan alko lyyti kirjoittamaan, innokkaasti pallon perää ja rallia kaupan päälliseksi. Loppuun vielä normi liikkeestä seisominen.

Mutta jotenkin meillä oli tällä kertaa Jussan kanssa TOSI hyvä fiilis kentällä, vaikka paikkamakuussa katseli toisen koirakon ruutua, niin se katselut ei jäänyt päälle, vaan Jussa teki hommia miun kanssa innokkaasti, vaikka palloa haki, niin ei vilkassut toiselle puolelle vaan rallilla innolla kaikille vuoron perää näyttämään mikäs mulla onkaan suussa :) En tiedä oliko se hyvästä leikistä ennen kentälle menoa, muuten vaan hyvästä yhteis työ-fiiliksestä kun ollaan taas päästy treeneihin enempi mukaan vai mistä?
Mutta tästä fiiliksestä on hyvä jatkaa :)

maanantai 8. lokakuuta 2012

"HAKUna Matata..

... ei huolen häivää, päivä on huoleton"

Käytii siis Haku mehässä Jussan kanssa lauantaina, sää oli mitä ihanin, kun tuota vettä on lotjunnut ihan kivasti viime päivinä, mutta saatiin nauttia kauniista aurinkoisesta syys säästä mukavin merkein.

Jussa kanssa otettiin haamu, joka piiloutui hyvin. Virtaa on kuin pienessä kylässä, ettei malttais odottaa käskyä :) Kun pyytää sivulle, jotta saa suunnan näytettyä, toinen pomppii ja uikuttaa, ettei tässä nyt joutaisi tommoisia turhanpäivisiä asioita tehä, mutta pomppie sivulle, odotettiin ettei ääntä kuullu suusta vaan lähetys kun ollaan hiljaa, opin siis jotain ainakin Sampan koulutuksessa :D

Jussa lähtee into piukeena, sen kyllä siinä alussa jo huomasinkin, suoraa paineli ja sit se alko, rallin vetäminen, juoksee kuin mikäkin aropupu siellä mehässä ehtien ukkoa. Teki pari kiekkaa, pyysin uudestaan luokse ja uusi lähetys, sinne meni ja sama rinki, samaan suuntaan. Kuitenkin hajun otti ja riemulla ei ollut rajaa kun ukko löyty, pusut tais antaa vielä lopuksi :)

Takasin tielle ja seuraavana oli valmiiksi piilossa oleva ukko, lähti taas tosi hyvin ja juoksee tosi hyvin, kiire on ihan kamala hommissa. Tuuli pyöri vähän joka suuntaan, Jussa teki pari lenkkiä ja kutsuin, mentiin pikkasen lähemmäs ja käsky takas mehtää. Sama into jatkui ja kovasti juostii, mutta edelleen sama rinki oikealle teki, kutsuin pois.
Ei siinä auta, ku laittaa uudestaan, jotta ei jää ukot mehtää ja sinne paineli, kaarto puolestaan vasemmalle ja kappas, sieltä löytykin ukko makaamasta pienen kuusen alta, kyllä oli ilonen poika löytäessään Lutun.
Piilo oli hankala, hieman taitavammallekin koiralle, mutta hienoa että löyty hankalasta piilosta.

Toisella kerralla päätettiin että otetaan kaksi helppoa loppuu, haamu ja valmis, mutta lähellä.
Lähti taas normaalin tapaan innokkaasti ja pian ukko löyty sieltä kyhjöttämästä samoiten toinen, joten hyvä mieli jäi molemmille, vaikka uudestaan piti useammin lähettää.. Mutta ei haittaa, ei ollakkaan monesti päästy hakuilemaan.

Lopuksi Jussa ja Sieppuri (aussie myöskin) saivat rallatella yllin kyllin kauniissa säässä. Sieppuri hieman harmitti kun pitkäkoipinen Jussa pysyy niin hyvin perässä :D Mutta rallia ees ja taas, ympäri ja ämpäri, oli niin tyytyväinen koira kotona kun saavuttiin.

torstai 4. lokakuuta 2012

Mitä tänään opimmekaan?

Jussa ei niinkään, mutta ohjaajalle uusia mietteitä. No yllätys se ei ole, virheet tulee miulta aika pitkälti, varmaan jollain muillakin, ohjaaja on se joka hölmöilee :D (tai ainakin toivon etten yksin tällänen törppö ole)
Siis treeniä tänää tapiksella porukalla, Jussan kanssa alotin paikkamakuulla, jätin Jussan maahan, noin 5metrin päähän, avustajille kerroin mitä teen seuraavaksi, millä tavalla ja mitä virheitä haluun että tarkkaa huomioivat. Jussa nousi, takaisin maahan ja jatkoin juttua, kuitenkin koiraa päin seisoen.
Jussa nousi taas, jo on kumma ja takaisin maahan. Nyt pysyi siellä ja katseli kiltisti.

No se hyppy! Niin kiva liike, Jussa kyllä tykkää hypätä, se tuli tänää selväksi, muuuuuttta... Kun ei taho hypätä pois päin miusta, oikein liikahtaa, et nyt hyppään, mutta ei! Ei ni ei! Tahtoa on enempi, mutta sitten jääpi miettimään, et saanks mie oikeesti nyt hypätä, ihan yksin? Mutta sitten hyppi hyvin kun avustaja tiputti namin toiselle puolelle ja oikein innokkaasti hyppäsi takaisin :) Saatiin kuitenkin loppuun ihan onnistunutkin hyppy.

Seuraaminen on mitä on, seuraa kyllä ja pysyy hyvin kohillaan, ainut mikä kaikkoaa on kontakti. Onneks tuo puoliso osti tovi sitten kokovartalo peilin, voidaan siinä harjoitella pelkästään paikalla pysymiskontaktia, ei taida edes mikään sana olla, mutta jokainen varmasti hoksasi mistä on kyse.
Monesti oon sanonut et pitäisi saada seuraamiseen pituutta, mutta sekin romutettiin tänää, tehdään siis hyviä muutaman-viiden askeleen seuruuta hyvässä kontaktissa, alkua pitää siis tarkasti seurata, ettei se kontaktia häviä, kun käsky käy. Suurin vinkki oli, että miun pitää oikeesti sanoa se käsky, aina sanonut niin kiltisti "seuraa", siinä jo monesti kontakti hävisi, mutta heti kun miulle kerrottiin, kuinka olen, seison ja millä äänensävyllä se käsky tulee, ni johan kontakti pysy!! Jee! Nyt siis opettelen, etten pyydä Jussaa tekemään vaan käsken mitä tehdään, ei kovasti tarttee sanoa, vaan ääneen päättäväinen sävy ni johan ainakin tänään kentällä autto!

Eli miun pitää muistaa olla jämpti, mutta reilu ja sen seuraamisen pituuden kanssa malttia, vaikka kuinka seuraisi hyvin, niin ei enää sitä "jos mie vielä muutaman askeleen, vielä kaksi ja sitten palkkaan"-seuraamista Jussan kanssa, kyllä se kesto sieltä tulee, täytyy uskoa viisaampia :)

Juuma-pappa 3.10.2012 hienot 14-vuotta :)
Tässä kuvassa, kesällä otettu, ihana kesäturkki. Tosin Juuma näyttää siltä, "et perkuleen mamma minkä miulle teit, ei kehtaa enää missää kävellä!!" Mutta helpotuksen toi ja selvästi piristi Juumaa pieni karvan poisto, jotta hyvin syödyt koiranmakkarat näkyy paremmin :/

maanantai 1. lokakuuta 2012

Uutta pukkaa ja vanhakin päivittämättä!

Mutta niin se aika vaan menee, ei kerkiä joka suuntaa... tai ei muista, taikka jaksa... taikka jotain :)

Mutta toissa viikolla oltiin treenamassa kentällä, porukkaa oli mukavasti. Viime viikon treenit jäi, kun miehellä alko sytostaatti hoidot ja oli tosi huono vointinen lääkkeistä, niin en kehannut jättää tyttöjä hälle, treeneissä kuitenkin sitä aikaa aina menee.. Mutta tällä viikolla pitäisi päästä.

Meillä oli Jussan kanssa liikkeinä luoksetulo, seuraaminen ja este.

Alotettiin luoksetulolla, Jussa tulee tosi napakasti luokse, mutta eka oli vino. Uusinta yritys, kun olin juuri kääntymässä, taas se samperin maan vetovoima pisti pojan maahan. No kävin nostamassa takas ylös, läksin ja palasin, palkka ja uudestaan pois, napakasti juoksee, nyt toiselle puolelle vino!! Plaah.
Kolmas kerta toden sanoo, hienosti hyvällä laukalla luokse, suora, mutta aavistuksen kaukana miun makuun, mutta palkka siitä, se oli suora!

Seuraamisessa oon nyt yrittänyt päästä avuista pois ja saada siihen pikkuhiljaa pituutta. Jussa seuraa kivasti ajottain, ajoittain ei ole juuri kontaktia, mutta silti se painelee samassa kohassa koko ajan, ei menetä paikkaansa vaikka katse häviäisi. Katse aina itestään palaa takaisin, ainut ongelma on tuo täyskäännös, jossa sitten pomppii tuolta tosi kaukaa, eli aika paljon täytyisi sen tiivistyä. Namilla otin loppuun sitten avustuksella täyskäännöksen, joka oli oikein mukava.

Hyppy on.. On hyppy. Se on kivaa, mutta ei sinne yksin mennä, ilman apuja :D Joten vinkistä otettiin vaan iloista hyppimistä ees ja taas, siinä pompittiin vähä aikaa ja jätettiin siihen.

Jussa voi edelleen hyvin, aina taitaa voida hyvin. Syö nykyisin hyvin, oli se pieni hetki jolloin ei ruoka maistunut, liekkö ollut lähistöllä juoksut, koska lenkit oli myös sen oloisia, nyt kuitenkin kävelee kivemmin.
Pari päivää sitten kun käveltiin, Jussa on vaan niin ihana, kun tajuaa kävellä hihnan kiristymättä, jolloin siis miun ei tarvii sanoa mitää, katto taaksepäin, häntä heilu ja mikä hymy oli kasvoilla "nääkkö, mie kävelen hienosti" tällä omistajalla petti pokka siinä ja hetki siinä sitten yhessä naurettiin! Jussalla on tosi paljon omituisia piirteitä, ihania semmoisia, jotka saa naurattamaan, koko perhettä. On vaan niin mainio kaveri, etten hinnastakaan pois antaisi.
Varsinkin, kun sain kuulla että olisi sakemanneja kaupan, kävi sen muutaman sekunnin mielessä, ihana ajatus, se koira, mutta toisaalta, ei tähän elämän tilanteeseen toista koiraa tarttee, koha saan Jussastakin jotain nyt aikaseks (hiljaa hyvä tulee??) ja sitten katotaan uudestaan, vaikka ei se taida sakemanni silloinkaa olla, tää rotu nyt on vaa sen verran jännä, ihana, mielenkiintoinen ja hauska, että samassa pysytään, Jussa voisikin kaivata rinnalleen punasen tytön :D ... jossain vaiheessa, kun sen aika on!