Mutta niin se aika vaan menee, ei kerkiä joka suuntaa... tai ei muista, taikka jaksa... taikka jotain :)
Mutta toissa viikolla oltiin treenamassa kentällä, porukkaa oli mukavasti. Viime viikon treenit jäi, kun miehellä alko sytostaatti hoidot ja oli tosi huono vointinen lääkkeistä, niin en kehannut jättää tyttöjä hälle, treeneissä kuitenkin sitä aikaa aina menee.. Mutta tällä viikolla pitäisi päästä.
Meillä oli Jussan kanssa liikkeinä luoksetulo, seuraaminen ja este.
Alotettiin luoksetulolla, Jussa tulee tosi napakasti luokse, mutta eka oli vino. Uusinta yritys, kun olin juuri kääntymässä, taas se samperin maan vetovoima pisti pojan maahan. No kävin nostamassa takas ylös, läksin ja palasin, palkka ja uudestaan pois, napakasti juoksee, nyt toiselle puolelle vino!! Plaah.
Kolmas kerta toden sanoo, hienosti hyvällä laukalla luokse, suora, mutta aavistuksen kaukana miun makuun, mutta palkka siitä, se oli suora!
Seuraamisessa oon nyt yrittänyt päästä avuista pois ja saada siihen pikkuhiljaa pituutta. Jussa seuraa kivasti ajottain, ajoittain ei ole juuri kontaktia, mutta silti se painelee samassa kohassa koko ajan, ei menetä paikkaansa vaikka katse häviäisi. Katse aina itestään palaa takaisin, ainut ongelma on tuo täyskäännös, jossa sitten pomppii tuolta tosi kaukaa, eli aika paljon täytyisi sen tiivistyä. Namilla otin loppuun sitten avustuksella täyskäännöksen, joka oli oikein mukava.
Hyppy on.. On hyppy. Se on kivaa, mutta ei sinne yksin mennä, ilman apuja :D Joten vinkistä otettiin vaan iloista hyppimistä ees ja taas, siinä pompittiin vähä aikaa ja jätettiin siihen.
Jussa voi edelleen hyvin, aina taitaa voida hyvin. Syö nykyisin hyvin, oli se pieni hetki jolloin ei ruoka maistunut, liekkö ollut lähistöllä juoksut, koska lenkit oli myös sen oloisia, nyt kuitenkin kävelee kivemmin.
Pari päivää sitten kun käveltiin, Jussa on vaan niin ihana, kun tajuaa kävellä hihnan kiristymättä, jolloin siis miun ei tarvii sanoa mitää, katto taaksepäin, häntä heilu ja mikä hymy oli kasvoilla "nääkkö, mie kävelen hienosti" tällä omistajalla petti pokka siinä ja hetki siinä sitten yhessä naurettiin! Jussalla on tosi paljon omituisia piirteitä, ihania semmoisia, jotka saa naurattamaan, koko perhettä. On vaan niin mainio kaveri, etten hinnastakaan pois antaisi.
Varsinkin, kun sain kuulla että olisi sakemanneja kaupan, kävi sen muutaman sekunnin mielessä, ihana ajatus, se koira, mutta toisaalta, ei tähän elämän tilanteeseen toista koiraa tarttee, koha saan Jussastakin jotain nyt aikaseks (hiljaa hyvä tulee??) ja sitten katotaan uudestaan, vaikka ei se taida sakemanni silloinkaa olla, tää rotu nyt on vaa sen verran jännä, ihana, mielenkiintoinen ja hauska, että samassa pysytään, Jussa voisikin kaivata rinnalleen punasen tytön :D ... jossain vaiheessa, kun sen aika on!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti