torstai 4. lokakuuta 2012

Mitä tänään opimmekaan?

Jussa ei niinkään, mutta ohjaajalle uusia mietteitä. No yllätys se ei ole, virheet tulee miulta aika pitkälti, varmaan jollain muillakin, ohjaaja on se joka hölmöilee :D (tai ainakin toivon etten yksin tällänen törppö ole)
Siis treeniä tänää tapiksella porukalla, Jussan kanssa alotin paikkamakuulla, jätin Jussan maahan, noin 5metrin päähän, avustajille kerroin mitä teen seuraavaksi, millä tavalla ja mitä virheitä haluun että tarkkaa huomioivat. Jussa nousi, takaisin maahan ja jatkoin juttua, kuitenkin koiraa päin seisoen.
Jussa nousi taas, jo on kumma ja takaisin maahan. Nyt pysyi siellä ja katseli kiltisti.

No se hyppy! Niin kiva liike, Jussa kyllä tykkää hypätä, se tuli tänää selväksi, muuuuuttta... Kun ei taho hypätä pois päin miusta, oikein liikahtaa, et nyt hyppään, mutta ei! Ei ni ei! Tahtoa on enempi, mutta sitten jääpi miettimään, et saanks mie oikeesti nyt hypätä, ihan yksin? Mutta sitten hyppi hyvin kun avustaja tiputti namin toiselle puolelle ja oikein innokkaasti hyppäsi takaisin :) Saatiin kuitenkin loppuun ihan onnistunutkin hyppy.

Seuraaminen on mitä on, seuraa kyllä ja pysyy hyvin kohillaan, ainut mikä kaikkoaa on kontakti. Onneks tuo puoliso osti tovi sitten kokovartalo peilin, voidaan siinä harjoitella pelkästään paikalla pysymiskontaktia, ei taida edes mikään sana olla, mutta jokainen varmasti hoksasi mistä on kyse.
Monesti oon sanonut et pitäisi saada seuraamiseen pituutta, mutta sekin romutettiin tänää, tehdään siis hyviä muutaman-viiden askeleen seuruuta hyvässä kontaktissa, alkua pitää siis tarkasti seurata, ettei se kontaktia häviä, kun käsky käy. Suurin vinkki oli, että miun pitää oikeesti sanoa se käsky, aina sanonut niin kiltisti "seuraa", siinä jo monesti kontakti hävisi, mutta heti kun miulle kerrottiin, kuinka olen, seison ja millä äänensävyllä se käsky tulee, ni johan kontakti pysy!! Jee! Nyt siis opettelen, etten pyydä Jussaa tekemään vaan käsken mitä tehdään, ei kovasti tarttee sanoa, vaan ääneen päättäväinen sävy ni johan ainakin tänään kentällä autto!

Eli miun pitää muistaa olla jämpti, mutta reilu ja sen seuraamisen pituuden kanssa malttia, vaikka kuinka seuraisi hyvin, niin ei enää sitä "jos mie vielä muutaman askeleen, vielä kaksi ja sitten palkkaan"-seuraamista Jussan kanssa, kyllä se kesto sieltä tulee, täytyy uskoa viisaampia :)

Juuma-pappa 3.10.2012 hienot 14-vuotta :)
Tässä kuvassa, kesällä otettu, ihana kesäturkki. Tosin Juuma näyttää siltä, "et perkuleen mamma minkä miulle teit, ei kehtaa enää missää kävellä!!" Mutta helpotuksen toi ja selvästi piristi Juumaa pieni karvan poisto, jotta hyvin syödyt koiranmakkarat näkyy paremmin :/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti