Pakkanen paukkuu!

Niin ne pakkaset löysi tiensä tännekin.
Eipä tullutkaan vapaapäivän kunniaksi työvuoroa, vaan saadaan nauttia kokonaan nätistä päivästä.

Eilen kävi Ellan eskari-kaveri kylässä, Jussa on siitä hassu, omat lapset saa tehdä mitä huvittaa, mutta vieraat lapset onkin asia erikseen. Meillä ei montaa lasta käynyt leikkimissä, kummitytön veli pelkää koiria, joten aina kun ovat vierailleet ovat koirat olleet kesällä tarhassa ja nyttemin kylmällä kelillä Jussa joutui tyytymään vessaa, kun lapsilla on tapana juosta yläkerta-alakerta väliä, joten ei ole voinut mihinkää huoneeseenkaan laittaa. Eilen sitten sanoinkin, että kun on vain yksi lapsi leikkimässä, saa Jussa olla  paikalla. Haukku oli kova, piti varovaisesti haistella ja ihmtellä, kyylätä tyttöjen tekemistä. Mutta loppuvaiheesta osasi Jussa jo rauhallisesti maata olohuoneessa vaikka lapset rallia vetikin. Kyllä siinä saa tarkkana olla ja kertoa pienelle miehelle, kuinka tälläisissä tilanteissa ollaan, tämä kun tulee vaa lähivuosina jatkumaan, suuremmissa mittakaavoissa.

Tänää päätettiin jättää auto pihalle ja suunnata pulkkailen kauppaa. Siinä kun tyttöjä pakkasin pihakuntoon, muistin, kun sain syksyllä tutulta Jussalle hurtta-manttelin, kaivoin sen esille. Se on hieman isohko, ei ehkä istu parhaiten, mutta ajaa asiansa, siispä vielä yhdelle "lapselle" vaatteet päälle ja ulkoilemaan auringon paisteeseen :) Jussa innostu taikka harmistu manttelista, meinaa semmoista rallia ja ilakointia oli pihalla! Miusta se taisi enempi siitä tykätä :)

Nautittiin hetki vielä pihalla kauniista kelistä, Jussa rakastaa leikkiä lasten mukana, eli pomppia eessä ja ympärillä, syödä lunta ja juosta rallia autojen ympäri. Ainut, että nopeesti lumi kerääntyy paakuiksi tassukarvoihin, joten niitä revitään vähän väliä tassuista pois :)

Ella & Jussa & Senja, miun lapset karvoihin katsomatta ;)
(Kuvia klikkaamalla suurenee)

Illasta käytiin Mustolassa ottamassa hieman näyttely-treeniä, itellä oli ajatus että katsellaan ja tehdään niiden muiden koirakoiden kanssa. Paikalla oli kaksi miun lisäksi, aluksi olisi pitänyt taas halia koirat, mutta tällä kertaa Jussa löysi korvansa hyvin nopeesti pallon ja nakin avulla. Saatiin mukavaa seuraamista kun ohiteltiin toisiamme, kaukot onnistui hienosti (istu-maahan-seiso), joten oli oikein onnistunut.

Lopuksi mentiin vielä yhdessä koirapuistoon, flätin mielestä Jussa oli kolmaspyörä Sieppuri-neidon luona, joten pariin otteeseen piti flätin Jussaa pölläyttää, mutta poistuivat sitten toiselle puolelle, ettei pahemmin käy. Jussa siis nauttikin olostaan ihanan Aussie-neidon kanssa, Sieppurista Jussa on tykännytkin aina. Lopussa oli Jussan unelma tilanne, Jussa ja 3 ihanaa narttua, kokonaan hänen, mutta hieman hämilleen meni kun yksi tytöistä näpäyttikin kuonolle, oli pojan ilme kyllä ihan huippu :D

Eka hallitreeni..

.. ja eihän se mennyt kuin elokuvissa!

Oltiin v.loppu ukkilassa, Jussa sai niikuin aina, juoksennella pihalla aamusta iltaa. Kotona olikin hyvin väsynyt koira. Näin se on mennyt aina, jopa Hippi oli aina ukkila v.lopun jälkeen väsynyt, jota ei olisi voinut siitä uskoa :D
Jussa makoili koko sunnuntain kotona, mietinkin, jaksaako hallissa mitää.. No sehän selvis jo heti kun kontista koiran otin, korvat ei kuunnelleet yhtää, koko hallin lähistö oli hajuja täynnä, sekä muita koiria. Hallissa sama meno jatkui :/ Jussa on ollut tässä pari kuukautta kamala hormoonihirviö, ei ole väliä onko uros vai narttu, mutta kaikki kiinostaa, siinä mielessä, tietenkin. Hallissa oli paljon koiria, paljon hajuja, oli koko koira ihan sekaisin. Välillä saatiin ihan kivaa leikkiä ja treeniä aikaan, mutta 85% Jussaa kiinosti toiset koirat ja hajut, se piippaus jota koko ajan harrasti, ei tuntunut loppuvan, ei sitten millään! Kyllä siinä vaiheessa tuli mieleen, että antaa olla, ei tästä mitään tule, kun ei ole koiralla edes korvia. Onnistuttiin kuitenkin kivasti saamaan pieni pätkä seuraamista, jääviä ja kaukoja, luoksetulon eteen tulemista, mutta kaikki muu olikin silkkaa piippausta. Juuma-pappa oli joskus nuoruudessaan aika samanlainen, tosin se jatkui ja jatkui aina vanhuuteen asti, siinä sitten mieleen hiipi, onko Jussan kanssa elämä samanlaista?
Kyllä matkalla kotiin tuli kamala ikävä Hippiä, ei sitä voinut vähempää kiinostaa muut, koha sai vain tehdä miun kanssa hommia, harvoin joutui ajamaan treeneistä kotiin ketutus mukana!
Mennessä tiesin, että tästä ei välttämättä seuraa hyvää, mutta en ajatellut sen ihan tommoistakaan olevan, mutta kun Jussa teki hommia, se teki sen kuitenkin hienosti, se oli tyypillistä Jussaa, joka tekee kaiken kauniisti! Ehkä kuitenkin sunnuntaina mennään ja ollaan vain, katsellaan ja opetellaan olemaan rauhassa, meinaan se Jussan ylikieroksille johtava piippaus, saa Jussan yrittämään merkkailla joka paikkaan, saa haukkana katsoa ettei jalkojaan nostele siellä mihinkään! Ah, niin ihanat urokset, kyllä ne nartut on sitten toisella tapaa ihania :)
Mutta tästä ei ole kuin suuntana ylöspäin, toivon ainakin niin!

Uudet kujeet jatkuu täällä :)

Monen muun tapaa, blogin vaihto oli tarpeen. Kesken vielä on suurin osa, mutta hiljaa hyvää tulee, vai kuinka se olikaan?

Vanha blogi löytyy edelleen osoitteesta Jussan menoa!

Kovin erikoista ei ole sattunut sitten viime kerran, kotitokoa ollaan otettu, talo kun on sairastellut tässä viime aikoina ihan kivasti, on treenitkin jäänyt hieman vähäiselle, kun eka olen kipeiden lasten kanssa kotona, kun mies saapuu, painellaan illaksi töihin ja sama jatkui koko viikon.

Jussa on oikea hormooni hirviö, kyllä nyt muistan taas kuinka ne nartut onkaan juoksuista huolimatta "helpompia".. Eilen kaupan pihalla alkoi vanhampi rouva Jussalla lässyttää, kuinka ihana koira onkaan, tästähän Jussa ei tykännyt vaan haukut sai rouva päin naamaa. Eli ihmisistä ei Jussa välitä, jos ne kävelee ohi normaalisti, mutta auta armias kun ne avaa suunsa, ne ei olekkaa kivoja.
Matkalla tavattiin pienemmän tytön hoitopaikan 2 lasta, ovat kyllä isomman tytön kavereita, aluksi Jussaa epäilytti koko lapset, mutta pian ei lapset haitanneet ja olisi pitänyt pussata uudet tytöt ihan kokonaan, mutta sitten, sitten taas hormoonihirviö heräsi ja sai aika monta kertaa sanoa, et nyt riitti, tuntui ettei Jussa siinä tunteen vallassa kuullut eikä nähnyt mitää, ah, niin IHANAA!!

Mutta tästä jatketaan, sunnuntaina alkaa pyörimään taas yhdistyksen koulutukset, miulla onkin eka koulutusvuoro, joten ens vkolla päästään Jussan kanssa mukaan. Saa nähä mitä kaveri tuumaa, kun ympärillä on paljon ihania koiria, ollaan niin paljon treenattu yksin taikka porukassa, mutta yksi koira kerrallaan kentällä. Joko se toimii tai sitten ei, harjoitellaan kuinka toimitaan muiden eessä :D