Sisätreeniä

Tiistaina, lenkin jälkeen päätettiin tulla suoraan sisälle lämmitelemään. Makkarakeitto tulille, josta sitten osan makkaroista jätin Jussalle ja kaivoin treenikassista esiin noutokapulat, myös metallin.
Aluks ihan perusnoutoa, Jussa hakee intoa puhkean, siinä ei ole ollut ongelmaan, vaan suurin ongelma on luovutuksessa. Kapula on niin kiva sylkäistä pois miun lähellä. Annoin uuuden käskyn, mutta Jussa kattoi hölmönä kapulaa ja sittten miuta, ihan kuin "siinä se on, ota pois vaa"! Tämä tapa ei tuottanut tulosta, joten suunitelma B. Hipin kanssa aikoinaan opeteltiin pitoa erikseen myös, siitä saatiinkin äärimmisen varma, vaikka millä voimalla kiskoi ja tökki kapulaa, se pysyi liikkumatta suussa. Siispä kapula käteen ja armoton vetoleikki kapulan kanssa. Aluks Jussa selvästi halusi taistella, mutta silti piti vaihella kapulan asentoa suussa, jolloin sain sen aina itselleni. Pian Jussa tajusi, että tästä oikeesti on pidettävä lujasti kii tai tuo hullu akka sen varastaa, niinpä saatiin aikaiseksi hyvä pito kapulaan!! Uusi yritys ja kappas, kapula kantautui aina käsiini saakka, nopeesti kapula käteen ja makkaraa nassuun. Loppua kohden Jussa malttoi pitää kapulaa pitempää suussa, sekä joutui sitä muutamasti antamaa irti käskyn, ei meinannut luovuttaa, mutta kiva että saatiin parempaa pitoa kapulaan kohti.
Samalla kaivettiin esille tunnarit, yksi kasa, jonka viereen oma, makkarat molemmin puolin. Jussa meni ja söi makkarat, katsoi että "tässäkö tää temppu muka oli?" Uusiksi ja sama katse :D Lopuksi hieroin makkaran hajua kapulaan, Jussa läksi, ehkä turhankin innokkaasti, haisteli tunnaria, sitten meni kasan luokse, haisteli. Palasi takaisin omalle tunnarille, haisteli kunnolla ja nosti suuhun, siitä kehut ja samalla makkaraa, Jussan lempparia. Uusinta yritys ja sama toistui, mutta kantoi tunnaria metrin, josta vapautus.
Otettiin metalli, vein huoneeseen, lähetys. Jussa meni taas innokkaasti, haisteli metallia ja läksi etsimään puisto noutokapulaa :) Uusi käsky ja palas takaisin metallille, otti pikkaisen suuhun ja siitä heti palkka. Uusiksi ja sama, eka piti ehtiä puista, mutta palasi metallille ja nosti suuhun varovaisesti ja kantoi pari askelta, se riitii meille ekaksi kerraksi oikein hyvin. Loppuun otettiin vielä puisella nouto, johon oli hyvä lopettaa :)

Kyllä se on etevä poika, kun vaa itse muistaa olla toisella tapaa, kuin ollaan Hipin kanssa oltu.
Hipin kanssa sai olla vakana, jolloin neiti itse keksi toisinaan piristystä treeneihin omilla hassuilla tempuilla ja toisinaan vaa hassuteltiin. Jussan kanssa pitääkin muistaa olla hassunhauska, ennen kaikkea kannustava koko treenin ajan, jos pitää huomauttaa, se pitää tehdä nopeesti, jotta toinen ei lurpottele silmien kanssa, että "onko enää pakko, ku tollai sanoit" :D