Toimii kuin unelma..

... ja Unelmahan toimii, Unski-isomummolle siis terkkuja :)

Tänää oli vuorossa Tokoa, onneksi vettä ei satanut kuin muutaman pisaran, tästä saa kiittää Satua, kun laittoi sadevermeet niskaa, silloin ei sada, mutta kun meinasi jättää autoo, ni johan alko ripsimään... :D

Jussan kanssa alotettiin taas paikkamakuulla, Jussa maahan ja kertomaan sillä välii muille mitkä tulee olemaan seuraavat liikkeet ja mitä pitää huomioida. Tällä erää Jussa pysyi hienosti maassa, ainut että muut koirat sai huomion herpaantumaan, mutta toisaalta, en siihen edes puuttunut, se on kuitenkin liike joka on sen verran alussa vieraassa ympäristössä ja pienellä ajalla. Hienosti seurasi pää pystyssä kun toinen koira teki ruutua, muutkin huomasi kuinka Jussa on alkanut jo miehistymään, kasvaa pienestä miehestä jo isoksi, miun vaava... Ja se on juuri se, josta miun pitää päästä eroon! Eli siis opin tänää taas sen, tai sain saman vinkin toiselta henkilöltä, että Jussa on kuitenkin koira, joka vaatii sen käskyn, eikä pyydellä tekemisiä. Ei se ole enää vauva ja vaa ihana nuori mies, jolle pitää sanoa mitä tehää tomerasti, mutta ei sen tarvitse silti painostavaa olla :)

Seuraavana otettiin luoksetuloa, jätin Jussan ja läksin matkaa, Satu huuteli miun pyynnöstä että palkkaamaan koira, jottei kerkee maan vetovoima pistää Jussaa maahan. Kävin palkkaamassa ja jätin uudestaan. Pysyi hienosti siellä ja kutsuin luokse, vauhtia piisaa, pitkillä kintuilla pääsee kovaa. Tuli hienosti suoraan eteen, ehkä aavistuksen liian kauaksi, toisaalta toko puolella ei rokoteta, mutta toisaalta taas pk-puolella siitä voisi tulla, mutta kun se oli kerralla suora, palkka!

Loppuun otettiin liikkeestä seisominen, seuruu on heti alusta parempi, kun viime vinkin jälkeen seuraa-käsky tuli kunnolla. Pysähtyy muutaman askeleen viiveellä, siis Jussa ottaa sen muutaman askeleen. Luoksetullessa palkkaan heti tullessa, jotta ei kerkee lähtee kääntymään, mutta nyt ongelmaksi nousi nytten se että kun Satu sano "käsky", Jussa kävi jo valmiiksi istumaan. Otettiin uudestaan, uudestaan ja uudestaan :D Tehtiin myös kun "Seis"-käsky kuului, heitin samalla namin taakse. Hienosti pysähty samantien ja jäi katsomaan mitä ihmettä, muttei millää ymmärtänyt lähteä hakemaan namia :D
No namit vaihettii palloon ja johan alko lyyti kirjoittamaan, innokkaasti pallon perää ja rallia kaupan päälliseksi. Loppuun vielä normi liikkeestä seisominen.

Mutta jotenkin meillä oli tällä kertaa Jussan kanssa TOSI hyvä fiilis kentällä, vaikka paikkamakuussa katseli toisen koirakon ruutua, niin se katselut ei jäänyt päälle, vaan Jussa teki hommia miun kanssa innokkaasti, vaikka palloa haki, niin ei vilkassut toiselle puolelle vaan rallilla innolla kaikille vuoron perää näyttämään mikäs mulla onkaan suussa :) En tiedä oliko se hyvästä leikistä ennen kentälle menoa, muuten vaan hyvästä yhteis työ-fiiliksestä kun ollaan taas päästy treeneihin enempi mukaan vai mistä?
Mutta tästä fiiliksestä on hyvä jatkaa :)

"HAKUna Matata..

... ei huolen häivää, päivä on huoleton"

Käytii siis Haku mehässä Jussan kanssa lauantaina, sää oli mitä ihanin, kun tuota vettä on lotjunnut ihan kivasti viime päivinä, mutta saatiin nauttia kauniista aurinkoisesta syys säästä mukavin merkein.

Jussa kanssa otettiin haamu, joka piiloutui hyvin. Virtaa on kuin pienessä kylässä, ettei malttais odottaa käskyä :) Kun pyytää sivulle, jotta saa suunnan näytettyä, toinen pomppii ja uikuttaa, ettei tässä nyt joutaisi tommoisia turhanpäivisiä asioita tehä, mutta pomppie sivulle, odotettiin ettei ääntä kuullu suusta vaan lähetys kun ollaan hiljaa, opin siis jotain ainakin Sampan koulutuksessa :D

Jussa lähtee into piukeena, sen kyllä siinä alussa jo huomasinkin, suoraa paineli ja sit se alko, rallin vetäminen, juoksee kuin mikäkin aropupu siellä mehässä ehtien ukkoa. Teki pari kiekkaa, pyysin uudestaan luokse ja uusi lähetys, sinne meni ja sama rinki, samaan suuntaan. Kuitenkin hajun otti ja riemulla ei ollut rajaa kun ukko löyty, pusut tais antaa vielä lopuksi :)

Takasin tielle ja seuraavana oli valmiiksi piilossa oleva ukko, lähti taas tosi hyvin ja juoksee tosi hyvin, kiire on ihan kamala hommissa. Tuuli pyöri vähän joka suuntaan, Jussa teki pari lenkkiä ja kutsuin, mentiin pikkasen lähemmäs ja käsky takas mehtää. Sama into jatkui ja kovasti juostii, mutta edelleen sama rinki oikealle teki, kutsuin pois.
Ei siinä auta, ku laittaa uudestaan, jotta ei jää ukot mehtää ja sinne paineli, kaarto puolestaan vasemmalle ja kappas, sieltä löytykin ukko makaamasta pienen kuusen alta, kyllä oli ilonen poika löytäessään Lutun.
Piilo oli hankala, hieman taitavammallekin koiralle, mutta hienoa että löyty hankalasta piilosta.

Toisella kerralla päätettiin että otetaan kaksi helppoa loppuu, haamu ja valmis, mutta lähellä.
Lähti taas normaalin tapaan innokkaasti ja pian ukko löyty sieltä kyhjöttämästä samoiten toinen, joten hyvä mieli jäi molemmille, vaikka uudestaan piti useammin lähettää.. Mutta ei haittaa, ei ollakkaan monesti päästy hakuilemaan.

Lopuksi Jussa ja Sieppuri (aussie myöskin) saivat rallatella yllin kyllin kauniissa säässä. Sieppuri hieman harmitti kun pitkäkoipinen Jussa pysyy niin hyvin perässä :D Mutta rallia ees ja taas, ympäri ja ämpäri, oli niin tyytyväinen koira kotona kun saavuttiin.

Mitä tänään opimmekaan?

Jussa ei niinkään, mutta ohjaajalle uusia mietteitä. No yllätys se ei ole, virheet tulee miulta aika pitkälti, varmaan jollain muillakin, ohjaaja on se joka hölmöilee :D (tai ainakin toivon etten yksin tällänen törppö ole)
Siis treeniä tänää tapiksella porukalla, Jussan kanssa alotin paikkamakuulla, jätin Jussan maahan, noin 5metrin päähän, avustajille kerroin mitä teen seuraavaksi, millä tavalla ja mitä virheitä haluun että tarkkaa huomioivat. Jussa nousi, takaisin maahan ja jatkoin juttua, kuitenkin koiraa päin seisoen.
Jussa nousi taas, jo on kumma ja takaisin maahan. Nyt pysyi siellä ja katseli kiltisti.

No se hyppy! Niin kiva liike, Jussa kyllä tykkää hypätä, se tuli tänää selväksi, muuuuuttta... Kun ei taho hypätä pois päin miusta, oikein liikahtaa, et nyt hyppään, mutta ei! Ei ni ei! Tahtoa on enempi, mutta sitten jääpi miettimään, et saanks mie oikeesti nyt hypätä, ihan yksin? Mutta sitten hyppi hyvin kun avustaja tiputti namin toiselle puolelle ja oikein innokkaasti hyppäsi takaisin :) Saatiin kuitenkin loppuun ihan onnistunutkin hyppy.

Seuraaminen on mitä on, seuraa kyllä ja pysyy hyvin kohillaan, ainut mikä kaikkoaa on kontakti. Onneks tuo puoliso osti tovi sitten kokovartalo peilin, voidaan siinä harjoitella pelkästään paikalla pysymiskontaktia, ei taida edes mikään sana olla, mutta jokainen varmasti hoksasi mistä on kyse.
Monesti oon sanonut et pitäisi saada seuraamiseen pituutta, mutta sekin romutettiin tänää, tehdään siis hyviä muutaman-viiden askeleen seuruuta hyvässä kontaktissa, alkua pitää siis tarkasti seurata, ettei se kontaktia häviä, kun käsky käy. Suurin vinkki oli, että miun pitää oikeesti sanoa se käsky, aina sanonut niin kiltisti "seuraa", siinä jo monesti kontakti hävisi, mutta heti kun miulle kerrottiin, kuinka olen, seison ja millä äänensävyllä se käsky tulee, ni johan kontakti pysy!! Jee! Nyt siis opettelen, etten pyydä Jussaa tekemään vaan käsken mitä tehdään, ei kovasti tarttee sanoa, vaan ääneen päättäväinen sävy ni johan ainakin tänään kentällä autto!

Eli miun pitää muistaa olla jämpti, mutta reilu ja sen seuraamisen pituuden kanssa malttia, vaikka kuinka seuraisi hyvin, niin ei enää sitä "jos mie vielä muutaman askeleen, vielä kaksi ja sitten palkkaan"-seuraamista Jussan kanssa, kyllä se kesto sieltä tulee, täytyy uskoa viisaampia :)

Juuma-pappa 3.10.2012 hienot 14-vuotta :)

Tässä kuvassa, kesällä otettu, ihana kesäturkki. Tosin Juuma näyttää siltä, "et perkuleen mamma minkä miulle teit, ei kehtaa enää missää kävellä!!" Mutta helpotuksen toi ja selvästi piristi Juumaa pieni karvan poisto, jotta hyvin syödyt koiranmakkarat näkyy paremmin :/

Uutta pukkaa ja vanhakin päivittämättä!

Mutta niin se aika vaan menee, ei kerkiä joka suuntaa... tai ei muista, taikka jaksa... taikka jotain :)

Mutta toissa viikolla oltiin treenamassa kentällä, porukkaa oli mukavasti. Viime viikon treenit jäi, kun miehellä alko sytostaatti hoidot ja oli tosi huono vointinen lääkkeistä, niin en kehannut jättää tyttöjä hälle, treeneissä kuitenkin sitä aikaa aina menee.. Mutta tällä viikolla pitäisi päästä.

Meillä oli Jussan kanssa liikkeinä luoksetulo, seuraaminen ja este.

Alotettiin luoksetulolla, Jussa tulee tosi napakasti luokse, mutta eka oli vino. Uusinta yritys, kun olin juuri kääntymässä, taas se samperin maan vetovoima pisti pojan maahan. No kävin nostamassa takas ylös, läksin ja palasin, palkka ja uudestaan pois, napakasti juoksee, nyt toiselle puolelle vino!! Plaah.
Kolmas kerta toden sanoo, hienosti hyvällä laukalla luokse, suora, mutta aavistuksen kaukana miun makuun, mutta palkka siitä, se oli suora!

Seuraamisessa oon nyt yrittänyt päästä avuista pois ja saada siihen pikkuhiljaa pituutta. Jussa seuraa kivasti ajottain, ajoittain ei ole juuri kontaktia, mutta silti se painelee samassa kohassa koko ajan, ei menetä paikkaansa vaikka katse häviäisi. Katse aina itestään palaa takaisin, ainut ongelma on tuo täyskäännös, jossa sitten pomppii tuolta tosi kaukaa, eli aika paljon täytyisi sen tiivistyä. Namilla otin loppuun sitten avustuksella täyskäännöksen, joka oli oikein mukava.

Hyppy on.. On hyppy. Se on kivaa, mutta ei sinne yksin mennä, ilman apuja :D Joten vinkistä otettiin vaan iloista hyppimistä ees ja taas, siinä pompittiin vähä aikaa ja jätettiin siihen.

Jussa voi edelleen hyvin, aina taitaa voida hyvin. Syö nykyisin hyvin, oli se pieni hetki jolloin ei ruoka maistunut, liekkö ollut lähistöllä juoksut, koska lenkit oli myös sen oloisia, nyt kuitenkin kävelee kivemmin.
Pari päivää sitten kun käveltiin, Jussa on vaan niin ihana, kun tajuaa kävellä hihnan kiristymättä, jolloin siis miun ei tarvii sanoa mitää, katto taaksepäin, häntä heilu ja mikä hymy oli kasvoilla "nääkkö, mie kävelen hienosti" tällä omistajalla petti pokka siinä ja hetki siinä sitten yhessä naurettiin! Jussalla on tosi paljon omituisia piirteitä, ihania semmoisia, jotka saa naurattamaan, koko perhettä. On vaan niin mainio kaveri, etten hinnastakaan pois antaisi.
Varsinkin, kun sain kuulla että olisi sakemanneja kaupan, kävi sen muutaman sekunnin mielessä, ihana ajatus, se koira, mutta toisaalta, ei tähän elämän tilanteeseen toista koiraa tarttee, koha saan Jussastakin jotain nyt aikaseks (hiljaa hyvä tulee??) ja sitten katotaan uudestaan, vaikka ei se taida sakemanni silloinkaa olla, tää rotu nyt on vaa sen verran jännä, ihana, mielenkiintoinen ja hauska, että samassa pysytään, Jussa voisikin kaivata rinnalleen punasen tytön :D ... jossain vaiheessa, kun sen aika on!

TOKOa, Paimennusta ja "hakua"

Torstaina Tapiksella TOKOa;

Koira toimi ihan kivasti, ohjaajalla olisi enempi opeteltavaa.
Sitä kun on yksin pientä siellä täällä tehnyt, ei huomaakkaan omia virheitä, miulla kun tuppasi käsi olla millo missäkin. Jussalle annoin apua jonnin verran, tän pitkän tauon jälkeen, niin sittenhän se käsi tempo millo eessä ja millo takana :D

Liikkeinä oli jäävät, ei ekalla jäänyt seisomaan, mutta toisella sitten onnistu, palkka heti pysähtymisestä.
Maahanmeno oli se helpompi ja siinä sama, palkka heti maahan menosta.

Este nyt vaa on vaikea, tosin ei sitä kyllä hirveesti ollakkaan otettu. Kun ei hyppää ilman käsiapua, niin ei hyppää. Saatiin kuitenkin Satun avustuksella hyppäämään ilman että antaisin apua. Kovasti olisi mieli ollut hypätä, mutta liekkö sitten jäi vuottamaan miun käden heilausta :)

Paimentamassa käytiin Riitan luona tänää. Jussalla oli kova meno aitaukseen ja sama jatkui...
Jussa huomas että nää lampaat ei ookkaa niin puskevaa sorttia, vaan ne liikku kunnolla, niin siitäkös se vauhti ylty. Aluks mie tulin liinan kanssa perästä ja Riitta pysäytteli Jussaa kepin (vai miks sitä paimenkeppiä kutsutaan?) kanssa, pyrittiin Jussaa saamaan hoksaamaan että hän kulettaa lampaita takana ja pidetään se pieni rako lampaissa. Vauhtia oli silti ihan liikaa ja koko ajan sännättiin ja hyökittiin menemään, kehuja kuitenkin tuli siitä, kun tauko pidettiin, niin Jussa osasi rauhottua siihen, eikä lampaille kokeillut mennä, paitsi sen kerran, onneks Riitalla oli liina jalan alla ja miun p-e-r-k-e-l-e käsky pysäytti koiran sen saman  tien.
Vaihettiin osia, Riitta kulki Jussan kanssa takana ja mie olin kepin kanssa lampaiden eessä, jotta Jussa hoksaisi joskus, toivon mukaan ainakin, että mie eellä ja hän tulee takana perässä.
Loppuun kun alko jo väsy Jussaa vaivata, niin saatiin tosi nättiä rauhallista kulettamista tai että se vauhti oli hillittyä, ei enää oikoteitä käyttänyt, eikä "hyökkinyt", jotta sais lampaille vauhtia.
Riitta luuli aluksi että ollaan tässä välissä käyty lampailla, mutta suuresti ihmetteli kun sanoin ettei olla.
Tokasi, että ainakin lamppu sytty heti ekan kerran jälkeen ja vauhtia on kuulemma helpompi saada pois, kuin että sitä pitäisi saada lisää, joten Jussan paimennus lamppu on syttynyt, siitä kuulemma saadaan vielä koulittua hyvä paimen... En tiedä uskoisi itse siihen :D

Tänää myös käytiin tyttöjen, siskon ja siskon miehen kanssa kävelyttämässä koko koira katrasta.
Pienen houkuttelun jälkeen sain siskon miehen mehtää, Jussa ukkoa hakemaan. Se meinaa läksi ekalla tosi nätisti! Ukko löyty ja takaisin, tyhjä toiselle puolelle, lähti, mutta kaarsi pian pois. Uudestaan tyhjälle ja sinne meni, hieno suora pisto !! :)
Tytöt innostu ajatuksesta, sitten laiteltiinkiin pienempää ukkoa mehtää ja niitä Jussa poimimaan.

Tästä päivästä jäi hyvä mieli, paimennuslamppu on syttynyt ja saatiin ekaa kertaa hieno (ei nyt niin hirveen pitkä 50m?) suora tyhjä pisto!! Hieno koira, vaikka olikin siskon koiran kanssa yhteen tänää ottanut!

Paimennusta kuvina

 

Tutustumista lampaisiin, ne oli aluksi aika mielenkiintoisen jännittiäviä :)

  

 "Perkule, ne hyökkää päällä :D"

 

 Saatiin myös ne liikkumaan. 

 

Ilman liinaa ja sai ratkoa ongelmia ihan itse!

Jussa sai itse puuhastella, kun Riitta antoi tulevaan ohjeita :)

"Taakse, eteen, taakse, eteen"

Loma ja paimennus!

Niin se vihdoinkin miun kesäloma alkoi, on sitä odotettukin pitkään ja hartaasti. Loman jälkeen alkaa pian uudet tuulet puhaltaa, mutta niistä ei sen enempää :)

Saavuttiin ukkilaan tiistaina, sitä ennen olen kuullut että Kerimäellä, tässä Punkaharjun kupeessa on paikka jossa saa kokeilla paimennusta, otin Riittaa yhtettä ja saatiin yhteinen aamu sopimaan yksiin.
Mukaan sain lapset, miehen ja siskonkin, jotta paineet kasvaisia, ainakin ohjaajalla.
Ukkilasta ei ollut kuin puolen tunnin ajomatka paikan päälle.
Lampaat oli pyöröhäkissä (?) jo valmiina vuottamassa meitä, aluksi haisteltiin ja ihmeteltiin lampaita aidan takaa, Jussa oli normaaliin tapaan iloinen, hieman varovainen.
Riitta tokasikin, että mennää suoraan sisään, kun noin hienosti Jussa otti lampaat.
Tietenkin kun uusi koira tuli aitaukseen, läksivät lampaat juoksemaan toiselle puolelle karkuun, mentiin vain rauhallisesti perässä ja annettiin Jussan haistella lampaita, pienet lampaat oli oikein uteliaita ja tulivatkin ihan Jussan luokse.

Liinassa Jussalla oli hurja vauhti lampaiden perässä, joka sitten sai jossain vaiheessa haukkuakin aikaa.
Muutama vanhempi emo-lammas kuopikin maata ja haastoi Jussaa, pusku kun oli tulossa, Jussa ymmärsi hienosti hypätä muutaman metrin taakse päin, kerran oli tilanne, jossa ei kerennyt.
Seuraavalla kerralla sitten alko jo hieman Jussaa kiukuttaa se ainainen puskeminen ja piti mukamas tokasta lampaalle takaisin että "peijooni, miutahan sie et määrää" :D Mutta "jätä" käskyllä Jussa tilanteesta pois ja hommiin takaisin.

Riitta oli todella nopeesti sitä mieltä, että liina vaa pois. Kävi aluks mielessä, että mitähän nuo lampaat maksaa, jos Jussa oikeesti on sitä mieltä, että lampaita voisi maistella, mutta kun liina läksi pois ja Jussa sai alkaa toimimaan omin avuin, vauhti hiljeni heti ja varovaisuutta tuli enempi lisää.
Jussa ei kovin mielellään mennyt lampaiden ja aidan väliin, joten apua tässä piti antaa ja siirtää jäkäräpäisiä lampaita keskelle, koska nekin hyvin nopeesti oppi jo Jussan tyyliin eikä sinkoilleet sinne ja tänne.
Kun saatiin lampaat liikkeelle takaa, niin Jussalla oli kova kiire kiertää sivusta eteen pysäyttämään ne, joten minkää laista kuljetusta ei saatu aikaa :D

Samalla kun Riitan kanssa juteltiin, Jussa tyylikkäästi myös kävi istumaan, mutta katse oli koko ajan lampaissa, piti huolen ettei kukaan lähtenyt mihinkää, kun ite aloimme liikkumaan, alkoi Jussakin kaarre muodostua. Kun siis lampaat oli aidassa kiinni, Jussa enempi meni taakse ja sieltä taas äkkiä eteen :)
Yhdessä sitten päästiin aidan ja lampaiden väliin, vaikka monesti Jussa kääntyikin pois ja aatteli, et mene vaa sie yksin sinne puskettavaksi.

Loppuun saatiin koko lauma suht keskelle ja annettiin Jussan pelkästään kiertää lampaita ympäri. Pikkasen alta tunti paimennettiin ja oli poika melkoisen väsynyt, sen takia loppuun otettiin pelkkää kiertämistä, koska se onnistui pojalta hyvin, jotta jäisi hyvä muistikuva seuraavaan kertaan.

Riitalta tuli tosiaan kehuja, että kyllä siitä paimennukseen on, ekaksi kerraksi se meni hyvin.
Olihan sillä vauhtia aluksi ja hieman pelleilyä siellä täällä, mutta hei, se oli eka kerta ja ylpeä saa pojasta olla.

Harmi vain ettei lähellä ole paikkaa, jossa tätä pääsisi useammin kokeilemaan, jotta alku lähtisi rullaamaan omalla painolla. Eli toistekin on siis mentävä, hauskaa puuhaa... Kunhan saan Tonin puhelimen kotona kiinni koneeseen, on kuvia tiedossa ja jos saa videoita tänne, tulee niitäkin!