Rokotusta ja treeniä

Käytiin Jussan kanssa rokotuksissa keskiviikkona, lähtökohta oli jo valmiiksi huono, Senja-neiti sai semmoiset raivarit kun pihalle päästiin, että oksat pois. Sisälle mennessä Jussa alko taas touhottaa hajujen perässä ja korvat katosi jonnekin, yksi tyttö roikkuu lahkeissa, että syliin pitää ottaa, onneks isompi neiti osasi olla kiltisti, no siinä kaiken hermojen menetyksen kynnykessellä, meidän hormooni-hirviö nostaa jalkaa tutkimuspöydälle!!! Auta armias, miten siinä vaiheessa teki mieli puhaltaa pillii ja pistää koko peli poikki.
Lekuri sitten kyseli, että sattuuko tätä paljon, AI ETTÄ SATTUUKO??? Ei kai. Aluks aatteli, et oisko virtsatulehdusta, mutta kun selitin missä tilanteissa tätä sattuu, ymmärsi heti yskän. Kertoi että on jotain kapseleita (?), jotka laitetaan kuin mikrosirut, ilmeisesti hormonitasapainoon vaikuttaa tai sitten kastraatio.
Mutta itse rokotus meni hyvin, ei koko piikkiä edes huomannut ja painoa "pienelle miehelle" on kertynyt 23,3kg. Ei enään niin pieni mies :) Vaikka vauva se tuppaa edelleen olemaan.
Samalla puhuttiin kuvauksista, lekuri kehoitti, että syksymmällä voisi olla sopiva aika, kun kasvua tuntuu olevan, joten taidamme tähdätä kuvauksia sinnemmäksi, agi radoilla kun ei liidellä, ainut hypyt on Jussan riehumiset ja satunnaiset matalat esteet, kun Tokoa otamme.

Tänää päätin lähteä hallille treeneihin, vaikka aluks aattelin, etten lähde. Onneksi mentiin. Parkkipaikalla hävisi taasen korvat, sisällä aluks uikutettiin, mutta sitten sieltä ne palasi, saatiin leikkiä aikaan ja nameille otettiin seuraamista, kaukoja ja jäävät. Ei oltu ryhmän mukana, vaan hallin vastakkaisella puolella, eli häiriötä oli ihan kivati, varsinkin kun ottivat luoksetuloa "meidän" puolella hallia. Se oli loistava suoritus, kun muistelee viime kertaista. Paikalla oli myös setteri, jonka kanssa olisi niin ihana ollut nuuskia ja tanssia koko aika, mutta pienellä pyynnöllä takaisin hommiin ja nehän toimi! Nyt jäi vastaavasti hyvä mieli.

Treeniä ja jäällä riekkumista!

Lauantaina käytiin jäähallilla treenaamassa, Jussa odotti yllättävän hienosti autossa, vaikka useampi koira treenasi ennen meitä.
Meillä oli vuorossa luoksetulon jättö, siis pelkkä istuminen, koska Jussalla on ollut tapana käydä maahan tai nousta seisomaan. No periaatteessa tässä ei ollut koiralla ongelmaan vaan ohjaajalla :) Satu huomasi, et lähen vasemmalla jalalla aina liikkeelle, jalan vaihto ja askel eka sivuun, ei tässä ollut ongelmaa. Lähinnä se, että ite muistaa lähteä oikealla jalalla, eikä millä sattuu, niikuin olen tähän asti tehnyt!
Seuraamisen istumiset, eli kun liike pysähtyy se pylly painuisi maahan heti, eikä jäätäisi seisomaan vierelle kysyvä-ilme kasvoilla, et "miks pysähyit, pitikö jotain tehdä?" No tässäkään, ei koiralla ole ongelmaa vaan ohjaajalla :D Miulla liian nopea kävely, ei se reppana vielä ehi perässä, hitaampi askel ni johan istui joka kerta mallikkaasti! Samalla otettiin rauhaa liikkeeseen lähtöön, ollaan lähetty niin verkkaisesti, että kun käsky tulee, Jussa nousee jo seisomaan, nami kuonoon ja käsky, sama uudelleen. Vasta tämän jälkeen käsky, odotus ja vasta sitten liikkeelle, toimi kyllä hyvin.
Liikkeestä maahanmenossa ei ollut ongelmaa laisinkaan, liikkeestä seisomisessa painui maahan, mutta toisella taisi tulla jo ihan hieno seisominen.

Eilen kun tultiin laskiaistapahtumasta, napattiin Jussa kotonta ja paineltiin jäälle. Jussa olikin ekaa kertaa jäällä riehumassa, hieman orpoa toisella tai miulla, koska aina on ollut se kaksi koiraa siellä vetämässä rallia, mutta hyvät rallit sai Jussa yksinkin aikaan, siitä ei ollut huolta. Lumi lensi, pomppuja tehtiin, josta mie heikkohermoinen aina säikyin, ei enää kiitos yhtää rikkinäistä jalkaa tai selkää! Harmi kun ei kameraa älynnyt jäälle ottaa mukaan, josko seuraavalla kerralla sitten.

Sisällä ollaan otettu nyt kaukoja, Jussa osaa hienosti I-M-sarjan, tekee vaihdot liikkumatta sekä tänää sitten otettiin jo n.5m matka ja noustiin niin mallikkaasti istumaan että! Seisominen onnistuu niin istumisesta kuin maasta, ainut että tässä sitten tapahtuu se liikkuminen. Laitoin eilen paneelin eteen, jonka yli ei tietenkää saa tulla, alku meni hienosti, mutta seisomisesta kun piti tulla maahan, Jussa hokasi, että tila loppuu kesken, no näppärä poika sitten taittoi jalkansa ranteiden kohalta taaksepäin, niin johan mahtui maahan :D Arvata saattaa kuka siinä vaiheessa katsoi ensin pyörein silmin että mitä? Mutta sitten kun hokasin koiran fiksuuden, nauru sai valtansa ;) Fiksu poika, Hippi kun oli sen verran epeli, että jos liikku ja tuli käsky, sitä käytiin niille sijoilleen, eli lankun päälle hieman huonoon asentoon, mutta kun näin käskettiin se oli tehtävä, Hipillä siis ei toiminut lankku taktiikka yhtään, mutta tämä neropatti ymmärtää ettei yli tulla, joten muut keinot on keksittävä.
Tänää sitten harjoiteltiin S-M sarjaa, tekniikkaa pelkästään.

Päivitystä!

Kovin kummoista ei meiän menossa ole tapahtunut.

Oltiin viime viikolla näyttely harjoituksissa, jossa ollaan Jussan kanssa lähinnä opeteltu niitä muita koiria. Sama ralli se oli sielläkin, kaikki muut koirat olisi kiinostanut tooooodelalla paljon, joten lähinnä katseltiin touhua sivusta. Saatiin mukava leikki siihen, josta Jussa menikin suoraan autoon, muut kun laskivat koirat vapaaksi leikkimään, olinpa ilkeä ja en antanut Jussalle mahollisuutta leikkiin, kun ei puuhastalu kiinostanut.

Viime viikon keskiviikkona oli sovittu treenit, aika oli miulla ihan oikea, mutta paikka väärä :) Eihän oikeeseen paikkaan ollut kuin n.500m, mutta otettiin kuitenkin omat treenit siinä. Seuraamista, Jussa seuraa kivasti, ainut että pituutta pitäisi saada enempi sekä kun palkkaa ei tule, niin ei aleta pomppimaan kengurun lailla ;)
Luoksetulossa taas oli pakko painua maahan miun lähtiessä pois, johan on kumma. Eli aletaan harjoittelemaan vain lähtöä ja istumisesta palkka.
Jäävät oli osaksi kivat, seisomisessa ei ollut ongelmaa, mutta maahan oli mukamas hankalampi mennä. Istumisessa puolestaan ei myöskään ollut ongelmaa, mutta jäävät ovat kuitenkin aika loistavalla mallilla.

Anne näkikin miut ja tuli käymään juttusilla, oli hänkin tehnyt omat treenit, oikeessa paikassa :D Annella oli heidän uusin Aussie mukana, komia poika kerrakseen.

Lauantain iltana käytiin Sieppuri-neidin kanssa lenkillä ja leikittiin pitkää heidän pihalla. Jussa oli kyllä suhteelisen väsynyt sen 2½ tunnin jälkeen, kun kotiin saavuttiin, uni maistui kuin pienelle pennulle :)

Jussa voi ja jaksaa hyvin, vahtimista ilmenee hurjasti ja tähän nyt puututaan kunnolla, lähinnä vieraat lapset on hänelle hieman epämielyttävä asia, kun ne nyt sattuu juoksemaan ja kirkumaan hänen kotona, hänen lapsien seurassa, eli tarkka on omasta perheestään.

Sisätreeniä

Tiistaina, lenkin jälkeen päätettiin tulla suoraan sisälle lämmitelemään. Makkarakeitto tulille, josta sitten osan makkaroista jätin Jussalle ja kaivoin treenikassista esiin noutokapulat, myös metallin.
Aluks ihan perusnoutoa, Jussa hakee intoa puhkean, siinä ei ole ollut ongelmaan, vaan suurin ongelma on luovutuksessa. Kapula on niin kiva sylkäistä pois miun lähellä. Annoin uuuden käskyn, mutta Jussa kattoi hölmönä kapulaa ja sittten miuta, ihan kuin "siinä se on, ota pois vaa"! Tämä tapa ei tuottanut tulosta, joten suunitelma B. Hipin kanssa aikoinaan opeteltiin pitoa erikseen myös, siitä saatiinkin äärimmisen varma, vaikka millä voimalla kiskoi ja tökki kapulaa, se pysyi liikkumatta suussa. Siispä kapula käteen ja armoton vetoleikki kapulan kanssa. Aluks Jussa selvästi halusi taistella, mutta silti piti vaihella kapulan asentoa suussa, jolloin sain sen aina itselleni. Pian Jussa tajusi, että tästä oikeesti on pidettävä lujasti kii tai tuo hullu akka sen varastaa, niinpä saatiin aikaiseksi hyvä pito kapulaan!! Uusi yritys ja kappas, kapula kantautui aina käsiini saakka, nopeesti kapula käteen ja makkaraa nassuun. Loppua kohden Jussa malttoi pitää kapulaa pitempää suussa, sekä joutui sitä muutamasti antamaa irti käskyn, ei meinannut luovuttaa, mutta kiva että saatiin parempaa pitoa kapulaan kohti.
Samalla kaivettiin esille tunnarit, yksi kasa, jonka viereen oma, makkarat molemmin puolin. Jussa meni ja söi makkarat, katsoi että "tässäkö tää temppu muka oli?" Uusiksi ja sama katse :D Lopuksi hieroin makkaran hajua kapulaan, Jussa läksi, ehkä turhankin innokkaasti, haisteli tunnaria, sitten meni kasan luokse, haisteli. Palasi takaisin omalle tunnarille, haisteli kunnolla ja nosti suuhun, siitä kehut ja samalla makkaraa, Jussan lempparia. Uusinta yritys ja sama toistui, mutta kantoi tunnaria metrin, josta vapautus.
Otettiin metalli, vein huoneeseen, lähetys. Jussa meni taas innokkaasti, haisteli metallia ja läksi etsimään puisto noutokapulaa :) Uusi käsky ja palas takaisin metallille, otti pikkaisen suuhun ja siitä heti palkka. Uusiksi ja sama, eka piti ehtiä puista, mutta palasi metallille ja nosti suuhun varovaisesti ja kantoi pari askelta, se riitii meille ekaksi kerraksi oikein hyvin. Loppuun otettiin vielä puisella nouto, johon oli hyvä lopettaa :)

Kyllä se on etevä poika, kun vaa itse muistaa olla toisella tapaa, kuin ollaan Hipin kanssa oltu.
Hipin kanssa sai olla vakana, jolloin neiti itse keksi toisinaan piristystä treeneihin omilla hassuilla tempuilla ja toisinaan vaa hassuteltiin. Jussan kanssa pitääkin muistaa olla hassunhauska, ennen kaikkea kannustava koko treenin ajan, jos pitää huomauttaa, se pitää tehdä nopeesti, jotta toinen ei lurpottele silmien kanssa, että "onko enää pakko, ku tollai sanoit" :D